Strömsöö!! Missä olet?

* Niin. Voihan tämän ajatella myös lattian pesuna?

* Rinsessaa, rinsessaaa! Raikui tyttären kylpyhuoneessa kun järjestelin hänen huonettaan. Pahaa aavistamattomana kuvittelin hänen vain tanssahtelevan ilman sen suurempia rekvisiittoja. Valkoista unelmaa, rinsessan mekkoa köytettynä ketterästi vartalon ympärille.

* - hei onko joku jättänyt ulko-oven auki kun helteestä huolimatta lattialla jotenkin vetää?

Ei vastausta.

Hetken kuluttua juuttunut selkäni pakotti tarkistamaan ovet. No joo, kaikki muut ovet olivat kyllä kiinni paitsi jääkaapinovi. Siinä tulee sulatus mukavasti samalla, kun sisälämpötila on kolmessaviidessä.

* - Senorita. No papel para toilet. NO PAPEL!

Si si. 

Miksi hitossa täällä on viemärit tehty jostain mehupilleistä!!?

terassilla

Oma terassi odottaa siivousta joten sitä odotellessa on hyvä inspiroitua muiden upeista terasseista. 
Tälläinen olisi mun mieleen! Kuvat ovat sivulta desire to inspire josta löytyy aina ihastuttavia ja inspiroivia kohteita.

Nämä terassit löytyvät Bo Bedren suvuilta.

Olemme onnekkaita kun saamme nauttia läpi vuoden terassin käytöstä. Jos rakennuttaisin talon itse Meksikoon (tai oikeastaan minne vaan), tulisi sinne ehdottomasti iso upea terassi.

kotona

 

Tyttäreni on mainio ideoimaan erinäisiä leikkejä!
Eteisessä. Koira valvoo eteisaulassa tapahtuvaa. Toimii myös pienimpien jakkarana kenkiä laittaessa.
Vauva sai tuomisia Suomesta. Yritin selittää amerikkalais-meksikolaiselle perheelle rotinan merkitystä.
Ostin eilen liikennevaloista tuoreita, raikkaita ruusuja! Ja mikä väri!

Tortugas ninjas

Esitelläänpä meidän perheen konnat. Monelle ystävälle tämä tulee ehkä järkytyksenä, koska en ole koskaan ollut/ole mitenkään erityisen kiinnostunut minkäänlaisista lemmikkieläimistä. Meillä asustaa pari Trachemys scripta elegansia eli punakorvakilpikonnaa. Kun itse olimme hankkimassa kilpikonnia, löytyi hyviä neuvoja kilpikonniin erikoistuneilta sivuistoilta ja keskusteluista.

Meille konnat kotiutui vauvoina, muutaman kuukauden ikäisinä ja muutaman sentin mittaisina. Nyt konnat ovat puolentoista vuoden ikäisiä ja noin 12-15 cm pituisia. Nämä kaverit asustavat akvaariossa, mutta pääsevät myös ulkoilemaan pihallemme. Meillä on aidattu muurattu piha, joten kilpikonnat voivat olla vapaasti ulkona. Yhden kilpikonnan menetimme linnun kynsiin, kun poikasina kirmasivat pihalla auringonpaisteessa. Tämän jälkeen emme jättäneetkään kilpikonnia pihalle valvomatta, kunnes olivat tarpeeksi suuria. 

Täällä Pohjois-Amerikassa kilpikonnat ovat helppo hoitoisia. Eivät tarvitse UV-lamppuja eikä mahdottoman suurta akvaariota, koska pääsevät pihalle ympäri vuoden. Hoitoon kuuluu siis lähinnä tämä ulos päästäminen ja ruokkiminen. Siivousta unohtamatta! Tämä siivous onkin asia mitä haluan korostaa. Meillä akvaario täytyy siivota kahdesti viikossa, jotta konnat erottaa veden seasta ja ettei koko kämppä lemua paskaiselle suolle. Akvaario ja muut virikkeet täytyy tyhjätä, putsata, huuhdella, putsata, huuhdella ja täyttää. Tämän olenkin kokenut erittäin työläänä. Myös haju siivotessa on kerrassaan kamala. Kehotankin kaikkia (vesi/suo)kilpikonnia harkitsevia miettimään onko teistä tähän siivousurakkaan? Tätä ei tule ajatelleeksi koskaan liikaa. Minäkin ajattelin että mikäs siinä, vesi pois ja uusi tilalle. Helppoa! Mutta todellisuudessa sen kaiken liman, sonnan ynnä muun epämääräisen tavaran siivoaminen ja akvaarion hinkkaaminen on todella työlästä. Jos olet siivonnut kala akvaarion, tämä ei ole lähelläkään sitä.
Itse asiassa tämä siivous mietitytti jo alkujaan, ja etsimmekin ensisijaisesti maakilpikonnaa. Melkein teimmekin jo kaupat yhdestä maakilpikonnasta, kunnes meille paljastui että tämä kaveri kasvaa noin metrin mittaiseksi ja aika tuhdiksi paketiksi. Siinä jää äkkiä 50 neliön piha ahtaaksi. Muita vaihtoehtoja ei silloin ollut, joten päädyimme punakorvakilpikonniin.

Vaikka konnamme ovat ihastuttavia, hauskoja ja huvittavia, en henkilökohtaisesti itse ottaisi suokilpikonnaa Suomen olosuhteisiin. Minä koen sen liian työläänä ja jopa hankalana. 
Meillä oli joulun alla kolme ystävän samaista kilpikonnaa hoidossa, ja silloin päätin, että kun muuton aika tulee saa nämä kaverit uuden hyvän kodin täältä Meksikosta. 
Konnista on kuitenkin seuraa, vaikkei sitä ehkä uskoisi. Lapsemme tykkäävät konnista ja nauraa räkättävät niiden toilailuille. Meidän konnat ovat alkuun aina arkoja ja vetäytyvät kuoreen silmänräpäyksessä, mutta lämpenevät helposti ja ovat hyvin seurallisia kun sille päälle sattuvat.

Break dancea!


Samannäköisiä? Jep, mä olen meistä ainut joka nämä kaverukset erottaa.

Maanantai

Otin mukavan asennon, kupin kuumaa ja ajattelin tulla kertomaan viime öisestä kokemuksesta makuuhuoneessamme. Mutta täällä on yksi vatsatauti potilas jolla suu käy entiseen malliin, joten ajatus ja tekstin tuottaminen katkeaa tuon tuosta. Joten palataan tähän ehkä myöhemmin.

Tässä me ollaan oltu sohvalla koko päivä. Lastenohjelmat rullaa, mä tutkin ja vertailen talojen pohjapiirrustuksia sekä siemailen tequilaa. Tequilaa siksi koska olemme taltuttaneet sillä aiemminkin vatsataudin leviämisen. Maku on kamala, mutta sen kestää jos sillä välttää vatsataudin. Salud.

Ne ketkä innostuivat alkusanoista ja jäi innosta piukeana odottamaan jotain erotiikkaa puhkuvaa ja kaiken paljastavaa, niin tarkennettakoon, että kyse on vain minua pinaavista unista. Eli mitään kutkuttavaa regina-kamaa ei ole luvassa.

Muutama kuva kuitenkin täältä Meksikosta. Hellettä pukkaa ja juuri nyt elämä hymyilee erityisen kauniisti! (jos ei sitä vatsatautia lasketa) Toivottavasti sielläkin?

terveellinen, herkullinen "ice cream"

Smoothieiden ohella olen innostunut homemade-jäätelöstä. Siitä terveellisemmästä. Ehtaa tavaraa ostan kaupan hyllyltä.
Nämä on omiaan kuumiin kesäpäiviin tai makeanhimoon. Liikkujalle ja laihduttajalle. Välipalana.

Sporttinen jäätelö syntyy näin:

3 isoa banaania
1-2 rkl maapähkinävoita
0,5 dl mantelimaitoa
2 rkl proteiinijauhetta

Leikkaa banaanit viipaleiksi ja laita pakkaseen. Kun banaanit ovat jäätyneet (esim. illalla pakkaseen, aamulla käyttöön)
Laita banaabit blenderiin ja sekoita pieneksi silpuksi. Lisää joukkoon muut aineet, blenderi taas päälle ja parissa minuutissa on jäätelö valmista!
Lapsille tein saman version jättäen proteiinijauheen pois.

Mansikkainen raikas jäätelö syntyy näin:

2 banaania
300-400g mansikoita
0,5 dl jäykkää maitorahkaa
(3 rkl proteiinijauhetta)
(1 tl vaniljasokeria)

Leikkaa banaanit viipaleiksi ja laita pakkaseen. Laita jäätyneet banaanit blenderiin ja sekoita pieneksi silpuksi. Lisää joukkoon muut aineet ja sekoita.
Tämä oli meillä erityisesti lasten mieleen. (jättäen proteiinijauheen pois).
Parhaiten jäätelö onnistuu kylmistä tuoreista mansikoista. Pakastetuista mansikoista on hyvä saada enimmät nesteet pois tai muuten lopputulos on pirtelömäinen. Toimii myös ilman maitorahkaa.


Sivulta http://thenotquitevegan.wordpress.com löysin vielä tälläisen version:

Guilt-Free "Ice Cream"

3-4 banaania
1 rkl maapähkinävoita
2-3 tl kaakaojauhetta

kuvat

kolme kovaa

Löytyykö teiltä koululainen? Entäpä pienenpi sisarus? Vinkuuko pienempi huomiota tai härnääkö sisarustaan kun väkerrätte kotitehtäviä?

Olen (pakon sanelemana) kehitellyt tilanteeseen helpottavia tekijöitä, jotka haluan jakaa nyt kanssanne. Kolme kovaa kotiläksyhelpparia! 

1. Pistopampulat vai mitä nämä nyt olivat nimeltään? Näitä pystyy myös äiti pistelemään alustaan summamutikassa ja neuvomaan samalla isompaa kotitehtävissä. 

2. Legendaarinen piirtäminen. Pino paperia ja tusina kyniä, niin johan alkaa pienellä Picassolla mielikuvitus juoksemaan. Myös väritys- ja tehtäväkirjat on hyväksi todettu.

3. Taikarannekkeet. Näiden tekoon tarvitaan paperia, kynä, sakset ja teippiä sekä muutama minuutti. Leikkaa lapsen ranteeseen sopiva(t) "rannekkeet". Kirjaile mitä mieleen juolahtaa tai mitä nappula-osasto sattuu tilaamaan. Teippaa kiinni. Potkaise mielikuvitus start-nappulan avulla valloilleen ja anna lapsen jatkaa tästä.

Meillä rannekkeet on ollut niin huippu juttu (nimenomaan nämä pariminuuttiset versiot), että ne kädessä on menty niin kouluun kuin supermarkettiin. Todistetusti niillä on taltutettu myös muutama itkupotkuraivari.

Muita hyviä?

New Blog Love

Sain New Blog Love tunnustuksen tahdon asiat blogistilta Yksikseltä. Kiitos!

(tämä on mun esikoinen, joten toivottavasti sisäistin asian ja hoidan sen mallikkaasti etiäpäin)

Tunnustuksen ohjeet ovat seuraavanlaiset:

Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen sinulle antoi. Valitse viisi ihanaa bloggaajaa

(joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden ihanan blogituttavuuden.

Valitsin hyviä ja minulle uusia blogi tuttavuuksia joille pistän tunnustuksen eteenpäin. Joukkoon mahtuu myös muutama vanha tuttu (terkut vaan!) Luen toisinaan paljonkin blogeja, mutta yleisesti ottaen sinkoillen siellä täällä fiiliksen ja tarpeen (googlen) mukaan. Enimmäkseen kulutan sisustus-, rakennus- ja lifestyleblogeja. Haasteena tunnustuksessa on 200 lukijan raja, koska usein itse eksyn/luen blogeja mm. portaaleista joissa luonnollisesti lukijakuntaakin jo löytyy. 

Sinänsä tälläinen haaste on loistava idea löytää itsekullekin uutta luettavaa. Myös kommenttiboksiin voi vinkata hyvistä blogeista!

Viskaan hellästi tunnustuksen seuraaville blogeille:

Ronjalle "naapuriin" (näitä kuvia et voi missata)

Annalle (kaipaatko DIY tai sisustus ideoita? Niitä löydät täältä)

Hannalle (tämä on uusi blogi tuttavuuteni. Rakennusprojektia ja sisustusta)

HimaMamalle (loistavaa ajatuksen juoksua ja sen sanoiksi pukemista)
Mustan oven porukalle (tämän löysin eilen ja jäi tunne että tätä kannattaa jäädä seuraamaan)

Enjoy!

ideoita ja inspiraatioita

Sisustus inspiraatioita.

Skandinaavista tyylikkyyttä. 

Edellinen kotimme oli hyvin musta-valkoinen. Nykyisessä kodissa musta-valkoisuus on saanut rinnalle lisää harmaan sävyjä ja punertavaa puuta lattioissa ja listoituksissa.

Seuraavaan kotiin näkisin kuvien mukaista värimaailmaa. Tykkään!

kuvat bobedre

lenkkiä ikä kaikki

Tykkään liikkua. Harrastaa liikuntaa sen erinäisissä muodoissa. Lähinnä siksi koska se tuo hyvän olon ja on tutkitusti terveydelle eduksi. Usein kuitenkin siksi, että reippaasta treenistä huolimatta vartaloni on enemmän pullataikinatyyppiä kuin kiinteäärintafilettä.

Viikolla treenaamisesta on tullut jo rutiinia, mutta viikonloppuisin tahdon olla välillä laiska lähtemään lenkkipolulle tahi rautaa pumppaamaan. Ja toisinaan muutoinkin on puhti treenistä tipotiessään. Haahuilee jossain sohvan ja jääkaapin välillä. Mä luulen.
Mutta koska liikkua täytyy, niin olen kehitellyt ongelman ratkaisuksi tähän esimerkillisiä kannustumia! Katsos:

Kun vauhti alkaa hyytyä, hikikarpalot kirvoittavat makua suupielissä, rintaa puristaa ja henkeä ahdistaa. Eikä jaksaisi enää metriäkään ei! Ratkaisuksi olen kehittänyt perävaunutaktiikan. Laita hajuaisti maksimiin. Nuuhki. Tunnustele. Kenellä on huumaavin parfyymi päällä? Lyöttäydy perään ja pidä tahti. Seuraava kilometri menee verkkaisesti tätä uutta huumaavaa tuoksua imien. 
Tämä tosin sopii vain niille, jotka parfyymin tuoksusta sattuvat tykkäämään, eikä tuoksu salpauta henkeä ainakaan sen enempää. Myöskään lähestymiskieltoa ei ole hyvä omata.

Toinen salainen aseeni on vauhti. Lenkkeillessä autotien varrella, hyytynyt, kumarainen löntystely saa kovasti pontta auton lähestyessä takaapäin. Ladan työtäisemänä, katon kautta ojaan lennähtäneenä, lemppihousut menettäneenä saa auto kuin auto minuun vauhtia. Suorastaan kirmaan autoja pakoon. Joskus pahanpaikan tullen saatan hypähtää myös pusikkoon. Sieltä ylös kömpiminen kuluttaa saletisti muutaman kymmenen lisäkalorin. 
Pimeähköllä tai huonolla säällä saatan myös käännähtää juoksemaan takaperin. Nähdäkseni auton ja tilanteen. Valmistautuen hyppäämään tarvittaessa ketterästi konepellille. Näissä tilanteissa sykemittarini hakkaa rajoitinta vasten. Selvää kalorinpolttoa!
Joskus edellisen illan kauhu-leffa saa myös metsässä juoksemisen uusiin sykkeisiin. Hidastavista autoista tai epämääräisistä äänistä puhumattakaan. Bless.

Ja jos nämä keinot tuntuvat joka viikkoisilta oljen korsilta, eivätkä tarjoa enää tarpeeksi motivaatiota on takataskussani aina muutama perus kortti. Kuten hyvän kunnon esittäminen. Hölkkäilen reippaan tasaisesti aina silloin kun joku on tulossa takaapäin aikomuksenaan ohittaa. 
Tai kun autoja kulkee ohitse. Tiedättekö, aloitan hölkkäämisen hyvissä ajoin ennen auton tuloa ja lysähdän kasaan vasta auton perävalojen siintävän horisontissa. Rankkaa mutta nostattaa sykettä mukavissa sykleissä. Ja uppoaa autoilijoihin satavarmasti.
Erityisen sporttiselta yritän näyttää silloin kun joku keski-iän ohittanut pusertaa superkuntoisena vastaan. Kevyesti kuin keijukainen. Tervehdin hymy huulilla hyvässä hengessä. Puuskutan vasta turvallisen välimatkan päässä.
Pahimpia tilanteita on pitkät suorat. Suoran päässä venyttelee joku koripallojoukkue hauiksiaan. Oikoo pitkiä salskeita runkojaan niin, että calvin kleinit vilkkuu housun vyötäisiltä. Yritä siinä sitten juosta koko suora tyylipuhtaasti loppuun. Esimerkillisesti. Cheerleeder sopimuksen kiilto silmämunissa.
Nolointahan tietenkin olisi lysähtää kesken matkan. Jättää leikki sikseen. Hapuilla hikisillä sormilla astmapiippua taskun pohjalta. Huikata pojille talutusavun tarpeesta.

Tänään kävin aamulenkillä. En pakon sanelemana, vaan hyvästä omasta tahdosta. Alkuun vastatuuli ja pöllyävä hiekka meinasi viedä puhdin, joka kuitenkin palautui nopeasti eläkeläispariskunnan tarpoessa reippaana vastaan. Tyytyväisinä, omaan tahtiin.
Siinä minäkin sitten reippailin tunnin. Välillä kävellen, välillä hölkäten ja puuskuttaen. Omaan tahtiin. Ilman poppaskonsteja. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että iäkäs nainen, pieni kurttuinen mummo oli kuin liimautuneena selkääni. Kulki vetovirrassani. Tuulensuojassani. Suloisesti huivin seasta hymyillen.
Liekö ohitustilannetta odottaen? Hienhajusta huumaantuneena?

Lenkkiä ikä kaikki.

paluu arkeen ja aivojumppaa

Suomen loma on takanapäin ja paluu arkeen on lähtenyt jet lagin siivittämänä käyntiin.

Tuntuu niin kotoisalta kun ruohonleikkuri pörisee ulkona, torakat kipittää kilpaa ovensuulla ja aurinko häikäisee väsyneet verkkokalvot punaisiksi.

Kuten kuvasta huomaa, ei lapsilla mennyt kauan kun oli vesikarkelot pystytetty pihalle. Olimme kotona maanantaina puolen yön aikoihin ja kello seitsemän aamulla heräsin määrätietoiseen ja ravistelevaan pyyntöön tulla pystyttämään uima-allas pihalle. Käänsin kylkeä. 

Kello yhdeksän me sitten jo seisoimme swimmarit märkänä aamuauringossa.

Suomessa tankkasimme pakkasilmaa keuhkoihin ja hengailimme perheen parissa. Nautimme ihanasta joutenolosta. Ihanaa oli myös palata kotiin. Siitäkin huolimatta että rouhea kahdeksan hengen autoni oli vaihtunut Hondan sokeripalaan. (nielen katumustani). 

Viisvee ihasteli jo Dallasissa lomalennolta palaavien ihmisten kärähtänytnahka-aurinkorasva-merivesi-tuoksua. - Äiti, ihanaa! Täällä tuoksuu ihan meidän rantalomalle, jiphii!

Tunnelmat päässäni sahaa nyt kovasti laidasta laitaan kun on pakko miettiä tulevaa. Meillä on muutoksia ja isoja asioita tulossa ja näitä ajatuksia on mahdoton päästä pakoon. Ei sillä, että ne huonoja muutoksia välttämättä olisi, mutta sellaisia kumminkin, että mielen rauhaa on nyt turha hakea edes joogamatolta.

Mä olen vaan sellaista sorttia, joka pyörittelee pääkopassa asioita. Suuntaan ja toiseen. Punnitsen. Mittaan. Suoritan laskelmia.

Aivojumppaa. Kuluttaahan sekin kaloreita?

Ferm living uutuuksia

Kutkuttavat ferm living uutuudet. Valinnanvaikeus. Kokeilunhalu. 

Ovat vinyyliä. Onkohan helppo asentaa ja poistaa?

Entten tentten..

kuvat http://www.ellos.fi/