äidin aamu

Lasten koululla on sellainen vienti systeemi, että voit joko itse viedä lapset luokan ovesta sisään tai vaihtoehtoisesti kurvaat koulun porttien eteen josta vartija ja opettajat ottavat lapset vastaan eikä omaa takamusta tarvitse penkistä sen kummemmin nostaa.
Tämä jälkimmäinen vaihtoehto toimii hyvin mm. "bad hair aamuina päivinä" kun 40 asteen lämmössä pipo ei ehkä ole kaikkein toimivin vaihtoehto. Tai jos päivän asu on sattumoisin sama kuin eilinen. Aamukiireessä unohtuneet pyjamahousut edelleen päällä. Saati jos aamu latte levähti mukavasti matkalla hätäjarruttaessa rinnuksille.

Jotenkin taas tänä aamuna meillä ei mennyt kaikki ihan putkeen. Joka asiasta väännettiin ja äänikin käväisi lähellä sopraanoa. Viimeisiä tavaroita tunkiessani käsilaukkuun passuutin lapset pihalle odottamaan.
Käsittämätöntä on, että noin parin minuutin aikana kaksi lasta ehtii rikkomaan taidokkaasti yhdet housut ja kengän kärjet, likaamaan pari puseroa ja hukkaamaan yhden kappaleen koulureppuja.

Kun sitten vihdoin olimme kaikki kolme tuuppautuneet autoon ja matkalla kohti koulua, annoin mielestäni hyvin rakentavaa palautetta aamun toiminnasta. Äänensävyni oli ehkä astetta kiihtyneempi, muttei tapaillut minkään sortin desibeli ennätystä. Kantava ja kuuluva, mutta pehmeä. Takapenkiltä ei kuulunut pihaustakaan.
Lähestyessämme koulun edustaa, kuului takapenkiltä vieno pyyntö:

- äiti, voitko jättää meidät tohon koulun eteen, niin et me saadaan mennä itse?
- voin jättää, näin vähän ajattelinkin.
- kiitos äiti, olet sittenkin rakas!!


Auts. No mutta edes: sittenkin.
Okei, lapsiahan ne vaan.
Ja onhan se nyt rankkaa kun leivän päällä oli (taas) väärää täytettä. Puurokaan ei tullut ajoissa. Hampaat piti tänäkin aamuna harjata.
Ja mitäs noista vaatteista. Kengät oli alesta. Reppukin löytyi.

Äiti nöyrtyy. Ainakin hetkeksi.
Rakkauden voima on vahvempi.

Sunnuntai kukat

Mä en voi vastustaa enää näitä mun sunnuntai kukkia!

Montaa euroa en taas tuhlannut kahteen eri kukka asetelmaan. Viimeksi kalla oli voimissaan reilun viikon, joten väittäisin hintansa väärtiksi.

Meillä tehdään nyt myös paljon pirtelöitä. Smoothie astetta terveellisempänä. Meilla lapset ei syö kovin hyvin, eikä kovin mielellään vihanneksia joten olen tehnyt nyt miltei päivittäin jonkun sortin smoothien.

Yksi suosikeista tällä hetkellä on:

Porkkana smoothie

1-2 dl Porkkana raastetta

5-8 lehteä tuore pinaattia

6 dl appelsiinimehua

Käytän sellaista appelsiinimehua missä on hedelmälihaa seassa, eli kunnon ehtaa appelsiinimehua. Pinaatti täytyy myös olla ehdottomasti tuoretta lehti versiota.

Meillä uppoo hyvin niin aikuisille kuin lapsille. Ja taatusti tulee vitamiineja!

Toinen takuuvarma:

Mansikka smoothie

3 dl maustamatonta jugurttia

1 dl mansikoita

1 banaani

0,5 dl vehnäleseitä

laiska(n) lauantai eiku maanantai!

Hupsis!

Aamupäivä menee rennosti. Makoisasti. Lehtipinoon uppoutuessa.

Kerta treenaamaan ei flussan takia pääse niin on parempi heittäytyä kokonaan laiskaksi.
Enkä tunne edes huonoa omaatuntoa. Nautin kun vielä voin.

Arkipäivän nippelitietona vielä kerrottakoon, että matkalla kotoa kaupalle ehtii prinsessa ruususen kuunnella kuuteen kertaan.

päivä lastenkodissa

Viikonloppuna vierailin lastenkodissa. Muutaman perheen voimin olimme keränneet kasaan usean säkin lapsiemme pieneksi jääneitä vaatteita. Leluja jotka olivat valmiita matkaamaan uusille omistajilleen sekä muutamia hankintoja ruokakaupasta.

Tässä lastenkodissa asuu kahdeksan lasta. Monta muutakin lasta odottaa täältä kotia, mutta talo riittää tällä hetkellä vain kahdeksalle lapselle. Lastenkoti toivoo löytävänsä lahjoittajan jotta taloa saataisiin laajennettua. Asunnossa on yläkerta valmius, mutta rahoitus ja tekijät puuttuvat.
Talossa asustaa lapsia viidestä yhdeksään ikävuoteen. Lastenkotia pyörittää kaksi naista, sisarukset jotka eivät saa tästä arvokkaasta työstä lainkaan rahallista korvausta. He asuvat talossa ympärävuorokautisesti ja nukkuvat lasten kanssa samoissa huoneissa.
Naapuruston yksityinen koulu tukee lapsia tarjoten heille ilmaisen opetuksen. Yksi kylän rouvista puolestaan käy tekemässä lastenkodilla ruuan kolmesti viikossa. Muutoin nämä sisarukset hoitavat lasten kasvatuksen ohella kaiken muun työn.

Lastenkoti oli perinteisen Meksikolaisen kodin näköinen. Lapsilla oli puhtaat vaatteet ja siisti olemus. Leluja ja kirjoja oli mukavasti lahjoitusten ansiosta. Naiset jaksoivat hymyillä ja keskustella kanssamme. Palkitsevinta oli kuitenkin nähdä ne iloiset suupielet lasten tonkiessa tuomisiamme.

Tein listaa ylös mitä lastenkoti tällä hetkellä kipeästi tarvitsisi. Pulaa on mm pyöristä, joilla lapset kulkevat kouluun. Kaappi ja hyllytilaa oli myöskin niukasti. Poikien huone kaipasi uusia verhoja. Kylpyhuone jakkaraa, jotta pienimmät yltäisivät hammaspesulle.
Yritämme kerätä nyt ihmisiä lahjoittamaan tarpeettomia tavaroitaan. Tarjoamaan palveluitaan tai lahjoituksia. Kovin helppoa se ei tule olemaan, koska täällä moni odottaa apua ja on käsi ojossa sitä pyytämässä. Lastemme koulu mm. lahjoittaa vanhempien avustuksella joka viikko kukin luokka vuorollansa ruoka- ja hygienia tarvikkeita vastaaville organisaatioille.



Ps. Tiesittekö, että kolmella eurolla viikossa saisi maksettua yhden lapsen terapeutti kulut! Kahdellatoista eurolla kuukaudessa kustantaa koko kuukauden terapiat yhden lapsen osalta.

Siellä on kirppuja, luteita, täitä, seassa lapsia pellavapäitä

Täällä harjoitellaan tulevaa teatteri esitystä. Pojan ensimmäistä. Äitiä jänskättää. Pysynköhän pöksyissäni?

Ajeltiin viime viikonloppuna pakon sanelemana uusia reittejä pitkin, ja voi taivas miten ihania kujia löytyikään. Ihanaa vanhaa arkkitehtuuria ja kauniita yksityiskohtia. Mikä tunnelma!

Toivotaan että paikka löytyy vielä uudestaan jotta pääsen muutaman kuvan sieltä ikuistamaan.

Yhtenä iltana selailimme miehen kanssa valokuvia yhteen projektiin nukkuma-ajan jo viuhahtaessa ohi. Voi sitä naurun määrä mitä vanhat videot ja kuvat saivat aikaan! Suosittelen lämpimästi valokuvien lisäksi nauhoittamaan pätkiä. Ihan arjenkin keskeltä. Parhaat naurut irtosi lasten toilailuista vanhempien johtaessa sirkus menoa mallikkaasti. Voi pojjaat!

Koulusta tuli täi varoitus. So far so good. Tosin mulla on kutissut päänahka hullun lailla siitä saakka kun tiedotteen käteeni sain. Pointsit mulle siitä että A4:n selkeni ensimmäistä kertaa ilman kääntäjän apua! Toiset mokomat siitä, että ihan ite kävin varaamassa tänään auton ajovalon vaihtoa varten huollon. Ilman kääntäjää.
Koska nyt tarvitaan lähinnä ennaltaehkäisyä täiden osalta, niin pesimme koko perheen hiukset lime-vedellä. Pesun päätteeksi sivelimme päähän vielä vettä johon oli sekoitettu teepuuöljyä. Ehkä vähän hippiä, mut ensisijaisesti tällä mennään.
Aiempaa kokemusta ei täistä tahi sen hoidosta ole, joten toivotaan että ohittaa meidät tällä(kin) erää.

Täitöntä viikonloppua!

esikoulu Meksikossa

Lasten kielitaidosta kertoessani muistui mieleeni lupaus kertoa myös lasten koulusta.

Meksikossa opinahjo aloitetaan joko 3-vuotiaana tai 6-vuotiaana.
3-vuotiaana yksityisissä kouluissa ja 6-vuotiaana julkisissa kouluissa. Julkisissa kouluissa peruskoulu kestää yhdeksän vuotta. Yksityiset koulut ovat suosittuja julkisen koulun opetuksen tason maineen vuoksi, ja vanhemmat pyrkivätkin samaan lapsensa yksityisen koulun penkille. Keskituloiset ja sitä korkeampi tuloiset laittavat lapsensa poikkeuksetta yksityiseen kouluun.
Yksityiset koulut ovat ainoita kouluja jotka tarjoavat opetusta myös toisella kielellä.
Yksityisissä kouluissa hintataso voi olla hyvinkin korkea maan mittapuun mukaan. Yleensä hinnat ovat 120-500 euron luokkaa kuukaudessa per lapsi.

Meidän lapsemme käyvät yksityistä koulua. Yksityiseen kouluun pääsy ei ole hankalaa, mutta koulut käyvät keskenään jonkin asteista kilpailua, yleensä mitaten kunkin koulun koulumenestystä.
Meillä lähinnä koulun valinta aiheutti päänvaivaa. Vaihtoehtoja oli paljon eikä aiempaa kokemusta ulkomaisista kouluista ollut.

Kaksivuotiaamme on "maternal" ryhmässä joka on ns. esikoulun esikoulu. Ja muistuttaa paikoitellen suomalaista päiväkoti ryhmää. Opetus tapahtuu sekä espanjaksi että englanniksi. Lisäksi ryhmällä on tunti viikossa ranskan alkeita. Maternal ryhmässä on 19 lasta, iältään 2-3 vuotiaita sekä yksi opettaja ja apu-opettaja. Päivät ovat hyvin aikataulutettuja ja niihin sisältyy myös "opetusta", kuten numeroiden, muotojen ja kirjaimien harjoittelua.
Meidän tyttö tykkää todella paljon "koulusta" ja monen vapaapäiväputken lomassa kyseleekin koulun perään. Toivottavasti asenne säilyy Harvardin päättötutkintoon saakka.

Viisivuotiaamme käy esikoulun viimeistä luokkaa. Esikoulu aloitetaan kolme vuotiaana ja se kestää yhteensä kolme vuotta. Ryhmäkoko on 22 lasta ja sitä johtaa yksi opettaja.
Poika aloitti koulun viime vuonna kesken lukukauden (esikoulun toinen vuosi) ja meille kaikille oli totaalinen yllätys kuinka koulumaista heidän päivänsä todella ovat. Hyvin kaukana suomalaisesta päivähoidosta.
Lapsemme olivat muutettuamme reilu puolivuotta kotihoidossa, kunnes päätimme laittaa silloisen neljävuotiaan kouluun, jotta hän oppisi kieltä paremmin ja saisi ystäviä. Päiväkodiksihan me sitä "koulua" luulimme, mutta totuus olikin toinen.
Alku oli todella hankala. Pojalla oli takana kotihoitoa puolitoistavuotta ja tätä ennen kokemusta vain suomalaisesta päivähoidosta joten hyppy esikouluun joka harjoitustasoltaan vastasi suomen ekaluokkaa oli aikamoinen loikka. Ja tietysti vielä täysin vierailla kielillä. Välillä kävin vakavia keskusteluja itseni kanssa koulun lopettamisesta. Tuntui että kaikki tämä hajoittelu ja kotitehtävät olivat aivan liikaa neljävuotiaalle. Koulun aloitus vaati koko perheen sopeutumista. Avara katseisuutta.

Nykyään hänen koulunsa sujuu ihan hyvin. Kielitaitoa on karttunut ja ystäviä löytynyt. Kotitehtäviä tulee kaikkina muina päivinä paitsi perjantaina. Toisinaan meillä menee lähes koko ilta kotitehtävien tekoon ja usein mietin mitä järkeä tässä on! Ei tämä ole lasten elämää! Meillä toki kotitehtävät ottavat enemmän aikaa jo pelkästään vieraan kielen takia. (thanksgog google kääntäjän).
Olen painottanut koulussa kovasti sitä, että Suomessa tälläisiä asioita harjoitellaan vasta seitsemästä ikävuodesta ylöspäin. Hämmennystähän se on aiheuttanut. Eivätkö lapset siis osaa lukea ja laskea ennen seitsemää ikävuotta?
Tähän on aina pitänyt käyttää sitten se "Suomi pärjää aina todella hyvin koulumenestys testeissä"-kortti. Puolustukseksi. Tietenkin.

Lastemme koulupäivä kestää viisi tuntia, johon sisältyy 15 minuuttia lounastaukoa ja 30 minuuttia vapaata leikkiä ulkona. lapsille pakataan omat eväät mukaan kouluun.

Tavallaan kannatan tälläistä varhaista lasten aktivointia ja opetusta. Ja olen todella ylpeä, (silloin) kun poikani suorittaa matematiikan yhteenlaskut virheittä. Kuitenkin mielestäni täällä mennään vähän liian pitkälle. Poikani on ainut luokallansa joka ei vielä osaa lukea lainkaan.
Mihin on kiire? Hienoa että lapset oppivat tälläisiä taitoja jo varhain, mutta eikö tässä voisi vähän löysätä? Minä ainakin pidän siitä että tohtorini on plus kolmekymppinen ja minua pidempi.

Toki näissäkin on koulu kohtaisia eroja. Saksalainen tuttava perheen poika käy toista yksityistä koulua ja siellä esimerkiksi kotitehtäviä tulee vain mutamana päivänä viikossa. Eivätkä aivan kaikki osanneet lukea jo viisivuotiaana.

Mielenkiinnolla jään seuraamaan millaisia ainstaineja näistä koululaisista aikanaan kasvaa. Tosin moni hieman vanhemman lapsen omaava on sitä mieltä, että esikoulun ja ensimmäisten luokkien opetuksen taso Meksikossa on todella hyvä, mutta sen jälkeen taso laskee huomattavasti. Totta vai tarua? Faktaa vai fiktiota? No lo se.


Mitä olette mieltä?
Kuulostaako tutulta?
Uskomattomalta?
Hienolta?

päätöntä menoa!

-Käyhän sitä porukkaa sirkuksessakin-

kuppikakkuja ja kiirusta

Meillä hulahti tämä viikko nopeasti ja paljon puuhaten. Nuorimmainen oli kuluvan viikon "star of the week", joten leivoimme luokkakavereille kuppikakkuja. Yhteistyö sujui niin hyvin, että tätä apuria käytän mielelläni toistekkin.

Ystävänpäivän lisäksi viikkoon mahtui myös yhdet baby showerit ja syntymäpäiväjuhlat. Muutama tapaaminen, kansainvälinen aamiainen ja jokapäiväiset aamutreenit pitivät touhun kiireisenä.

Viikonloppuna olikin kiva ottaa vähän rennommin. (Vähän on kyllä hyvin lievä ilmaisu sille mitä suusta tuli alas vedettyä. Meni kyllä hukkaan tuo äärimmäinen äheltäminen treenin muodossa.)

Tuleva viikko on hieman rauhallisempi, mutta kaiketi täyteen buukattu. En tiedä mistä tuulee, mutta päivät on muuttuneet tavattoman kiireiseksi. Mulla on aina reilu nelisen tuntia omia juttuja aamusta, lasten hakemisen jälkeen iltäpäivät tuppaavat menemään kotitehtävien ja harrastusten parissa. Illalla ei ehdi juuri muuta kuin syödä ja valmistella seuraavaa päivää.

Tämä touhu nyt on monelle ihan normi ympyrä, mutta en ymmärrä miten tämä nyt on meilläkin lipsunut tähän. Kotonahan tässä "vaan ollaan"..

Tämä Suomi-poika, nuori vaihto-opiskelija(mme) on joutunut viettämään päiviään jo jonkin aikaa sairaalassa. Kuinka ollakaan vain parin huoneen erolla missä mieheni makasi muutama viikko sitten. Sairaalan ruoka on sen verran aisteja ravistelevaa, eikä taatusti edesauta paranemista, joten näin parhaakseni viedä pojalle makaronilaatikkoa. Huomenna ajattelin tiedustella maistuisiko nakkikastike.

Ei ehkä ihan Sukulaa, mutta voittaa kirkkaasti siellä tarjottavan murkinan.

Nyt kipitän tästä vielä lankkaamaan pojan koulukengät ja ripustamaan viimeisen koneellisen pyykkejä todetakseni, että vielähän tuota ehtii viisi tuntia nukkua.

Adios!

Puss och kram!

Dementikon kauppalappu?

Hola!

Mä olen ollut aivan törkeen kiireinen! Yöunetkin on jäänyt muutamana yönä naurettavan pienelle ja se rupee näkymään.. (palaan tähän(kin) asiaan kunhan kiireiltäni ehdin).

Älkää nyt päivitelkö miten kotirouva voi olla kiireinen, nimittäin voi se. Todistetusti. Käsittämätön yhdistelmä.

Pakko leuhkia että viisvee nukkuu jo ilman paitaa. Täällä on siis taas lämmin! Jihuu!
30 asteen lämpötila varjossa, puolet päivästä on jo ihan normi juttu. Aurinkorasva putelit löytyy taas pöydän kulmilta.

Mulla on menossa sellainen Milla-testaa juttu, joten siihenkin aion palata piakkoin..

Kunnes pääsen kiinni näihin itse asioihin, ajattelin riemastuttaa teitä ruoka vinkillä:
Nimittäin nuo perinteiset kiireisen perheen ja opiskelijan uunipelliltä bongatut kalapuikot ovat saaneet yhden uuden ulottuvuuden.
Ja tulee muuten nopeammin kuin muussi. Okei, mummon muussin kanssa on niin ja näin.
Kalapuikot ala mehikoo:

ripaus gurmeeta

Sunnuntaina suuntasimme aamupäivällä torille vihannesten ostoon.
Vihannekset on torilta ostettuina paljon edullisempia ja kaupan päälle saa mukavan tunnelman. Olimme ekaa kertaa asialla ja jatkossa pyrin hankkimaan vihannekset torilta, ehdottomasti. Kotiutimme torilta myös upean liljan tuomaan väriä ruokailutilaan. Hinta oli uskomaton, noin 50 centtiä! Leikkokukkia ei ole koskaan liikaa!

Lauantaina otimme varaslähdön laskiaiseen ja tarjosimme paikalliselle kaverille suomalais vaikutteisen päivällisen. Uuni lohta, keitettyjä perunoita ja sipulimaitoa. Meidän suvussa perinteinen kesä gurmee. Jälkiruuaksi loihdin laskiaispullat. Mä en ole mikään pulla-bro, mutta täällä leivotut pullat ei vaan yksinkertaisesti maistu samalta. Pullista tuli oikeastaan sämpylöitä. Runsas hillo ja yli pursuva kermavaahto kyllä pelasti tilanteen ja vauhditti pullan alasluisua mukavasti.

Kävimme vielä päivän päätteksi eväsretkellä ihaillen upeaa auringon laskua. Meillä on aivan kodin tuntumassa, kävely etäisyyden päässä grillaus alue mistä on näkymät kaupungin ylle. Yksi suosikki paikoistamme, jossa pitäisi vierailla useammin.
Tämä paikka sopii grillailun lisäksi hyvin lenkkeilyyn ja sykkeen kohottajaksi. Vuorenreunaa pitkin kulkee kivitie jota lenkkeillessä syke nousee jo pelkästään maiseman ihailusta.
Kaupunki on todella kaunis etenkin pimeällä tuhansien valojen loistaessa.

(viime) kesää kuvina

Blogin luonnoksista löytyi julkaisematon kuvakätkö viime kesältä. 

Laineen liplatus. Aamukasteen tuoksu. Ihana Suomen kesä (joskin märkähkö).

kalamiehiä kolmessa polvessa

kuulumisia ja muutoksia

Otin vinkistä kamun ja lisäsin blogin oikeaan reunaan lukijat gagletin. Nyt siis seuraaminen onnistuu helpommin, yhden klikkauksen taktiikalla. Ei ole todistetusti vaikeaa, onnistuin nimittäin lisäämään itsenikin lukijaksi. Tosin nyt en tiedä miten pääsen pois? Kivahan se on tietysti tietää mitä milloinkin itselle kuuluu.

Lisäksi sweet little peppers löytyy nyt myös facebookista.

Yritän linkittää sinne parhaani mukaan uudet päivitykset. Ja todennäköisesti sinne tulee silloin tällöin jotain lyhykäisiä päivän h-ajatuksia, sneak peekkejä.

Pääpaino kuulumisiin on kuitenkin täällä blogin puolella.

Tekstien kirjasin muuttuu päivityksestä toiseen, ja syy siihen löytyy siitä, että päivitän kulloinkin eri laitteilla. Tablella ja puhelimella sitä ei pysty muuttamaan. Läppärillä en taas osaa päättää suosikkiani.

Tämä nykyaikaan siirtyminen ei nyt tarkoita sitä että täältä löytyisi päivittäin jotain tajunnan räjäyttäviä juttuja, vaan vanhalla päiväkirja tyylillä mennään. Toivon mukaan seuraaminen kuitenkin onnistuu nyt helpommin? Mulle nimittäin tärkeää on se, että te olette siellä! Tai täällä.

Ensimmäinen kuva ylhäällä on kotimme yläkerrasta. Tykkään tästä ratkaisusta missä puuparrut on näkyvillä katossa.

Pojan huoneen pikku-ikkuna huuti sitä jotain. Verho sai päällensä uuden kuvioinnin kangasvärillä oman käden kautta.
Kirjat on nostettu tyrkylle yöpöydälle käden ulottuville. Tulee luettua liian vähän.

Tälläistä tänään!

Diettisielu

Kuvitteli treenin loppupuolella, raittiissa aamun henkäyksessä tulevaa salaatti-annosta lautasella. Pyöritteli mielessään manteleita, nuuhki tonnikalaa, lipoi tomaattia huulillansa. Kunnes kevyestä annoksesta tupsahti sieraimiin tuhti haju. Tuttu suolan ja rasvan yhdistelmä. Silmät kirkkaina hortoillen ympäriinsä, missä? Grillimakkara! Kuka kehtaa kiusata heti näin aamutuimaan tyhjiä dietti sieluja!

kielimiehiä

Aika usein kun vaihdamme kuulumisia sukulaisten tai lasten kummien kanssa ovat he kiinnostuneita kuulemaan lasten kielitaidon kehittymisestä. Mielenkiinnosta googletin asiaa kaksikielisyydestä ja ainakin joitain blogi kirjoituksia löytyi missä asiaa käsiteltiin.

Meidän lapset käy koulua missä opetus tapahtuu sekä espanjaksi että englanniksi. Lisäksi molemmilla on kaksi tuntia viikossa ranskaa koulun toimesta. Kotona käytämme pääsääntöisesti suomea.

Viisivuotias puhuu äidinkielenään suomea. Seuraavaksi eniten hän käyttää espanjaa ja englantia lähinnä kotitehtävissä. Ranskaksi hän osaa hieman alkeita, kuten perheenjäseniä ja numeroita.
kaksi(ja puoli)-vuotias puhuu suomea ja espanjaa aika fifty-fifty. Joitakin sanoja hän sanoo vain englanniksi, kuten pallo joka on aina ball. Puheen kehitys on selvästi hidasta, eikä hän juuri muodosta lauseita. Kolmen sanan lause on pisin mitä hän on tähän mennessä ulos päästänyt. Lauseet usein vielä tulee niin, että yksi sana on suomea, toinen espanjaa ja kolmas englantia. Hän kuitenkin ymmärtää suomeksi kaiken, ja valtavan paljon myös espanjaksi joten vielä en ole alkanut panikoimaan.

Kun muutimme Meksikoon esikoisemme puhui vain suomea. Pienimmäinen ei sanonut kuin muutaman sanan suomeksi, joten kielitaitoa on karttunut lapsille runsaasti.
Me vanhemmat emme myöskään osanneet espanjaa muuttaessa, joten koko perheen kielikylpyä tässä on harjoitettu. Etenkin kantapään kautta.

Suurin haaste lienee onkin säilyttää tämä kieli-kirjo sitten Suomeen palatessa. Tosin meidän mielestä kasvaminen neljän kielen viidakossa on ehkä liikaa, eikä panosta välttämättä löydy ylläpitämään näitä kaikkia kieliä. Silti olen onnellinen että lapsistani on kasvamassa kolmi-kielisiä ja toivon että pystymme ylläpitämään kielitaitomme minne ikinä tuuli meidät kuljettaakaan.

Arkiset sankarit!

Mistä on arki tehty?

jostain kauniista

rasvanäpeistä

ruokaostoksista

leikeistä

 sosiaalisesta elämästä

treeneistä

h-ajatuksista

nautinnoista

iloista

murheista

muistoista

haaveista

huumorista

Niistä on meidän arki tehty.

Mä haluaisin kuulla ainakin Cocon, rillirouskun, valkoisen harmajan ja Majn arjesta kuvin ja kuvaotsikoin. Entäs sinä?

ale vinkit

pst!

Lekmerillä ja crocsilla aleen loppurysäys!

www.lekmer.fi

www.crocs.fi

Viikon sneak peek

Laihialaanen käsijarru