hiekkaan upotettuja villasukkia

Joskus on vaan tosi nastaa (ja pirun väsyttävää) lojua koko päivä pyjamassa. Tänään on ollut sellainen päivä. Kotiuduimme aamuyöllä uudenvuoden juhlista, tai paremmin muotoiltuna pitkäksi venähtäneeltä uudenvuoden illalliselta. Ja jottei uudenvuoden alku vaan olisi yhtään sen vähempää hektinen kuin edellinenkään vuosi, päätti nuorimmainen, tuo nahkainen herätyskellomme nousta tuttuun tapaa siinä auringon nousun aikaan. Jättäen täten vuodenvaihteen unet ruhtinaalliseen kolmeen tuntiin. 
Tätä tosin taitaa olla liikkeellä?
Alla oli jo pieni väsymys iso univelka toissayöltä, jolloin naapuruston lapset päättivät leikkiä piilosta kolmisen tuntia keskellä yötä. Ulkona. Myös meidän pihalla ja autotallissa.
Syke pomppaili tasaisen epätasaisesti läpi yön milloin kuunnellen kiljuntaa, milloin pyörän kaatumista tallin lattialle.
Ensi kerralla huudan ikkunasta, että -prkle! muualle siitä!

Toinen syy tähän pyjamaalliseen oloon löytyy lämpömittarista. Vielä jouluaattona hikoilimme kolmenkymmenen asteen lämmössä ja runsaassa auringon paisteessa, mutta toisin on nyt. 
Sisälämpötila kohoaa iltapäivään mennessä viiteentoista asteeseen. Hyvänä päivänä. 
Yöllä pysytään plussan puolella lämmittimien ansiosta. Sähkö on niin porvarihinnoissa, että lämmittimien käyttöä vältellään viimeiseen saakka. Säästetään yöhön, jottei aamulla tarvitse ikkunoiden lisäksi raaputtaa kuin nenänpää.
Siinä ei paljon tuttavien facebook viestit enää lämmitä missä kadehtivat hiekkaan upotettuja varpaitamme!!?? Totuus paljastettakoon, että kaksista villasukista huolimatta jalkapohjat ovat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän kohmeessa. Hurrr. 
Paikalliset ystävät eivät puolestaan ymmärrä miten olemme näin kylmissämme. Suomessahan on aina kylmä?
Niin. Ulkona. Eikä edes aina. Sisällä meillä on vähintään se parikymmentä.

Joten lienee päivän selvää, että joku sauna-ilta olis nyt kova juttu. Lattialämmitys. Takka.
Ja tätähän ruokkii puolestaan ne kavereiden facebook statukset niistä lämpimistä saunoista. Takkamakkaroista.
Tasan ei mene onnen lahjat.

ps. Meillä on ollut suomalaisen ruuan viikko. Perinneherkkujen. Tuttujen makujen jo lapsuuden kodista. Ihan vaan sattumalta juuri nyt. Fiiliksen pohjalta. Olen loihtinut jälkiruuatkin miltei joka aterialle. Juhlallista. 
Nyt alakerran valtaa sarpanevassa hautuva lihapadan tuoksu. Vuoden ensimmäistä illallista odottaen.

-Oikein hyvää ja onnellista vuotta-