say no mo.

Viimeksi skeitatessa katkaisin käteni.

Nyt vuosien jälkeen rohkenin kokeilla näin pienemmässä mittakaavassa uudelleen.

Katkaisten vain kynteni.

----------

Olen käynyt tutkimassa vähän alennusmyyntejä ja jotain pientä (lapsille) hankkinutkin. Yritän ostaa vain tarpeellista ja harkita jokaista hankintaa kahdesti, ja sitten vielä kolmesti. Säästölinjalla. Säästölinjalla.

Muutama päivä sitten siellä 'ale-huumassa' pyöriessäni kohtasin hieman tukalan tilanteen.
Lähdin matkaan ilman jälkikasvua joten sujautin vähän parempaa päälle ja korkeampaa korkoa jalkaan. Pieni pohjustus tähän väliin: olen huomannut, että mitä matalammat kengät sen tyylipuhtaampaa on juosta karkaavan mukulan perään ja huutoraivarin sattuessa myös lapsen kantaminen on huomattavasti miellyttävämpää matalakorkoisilla kengillä. Joten silloin tällöin tälläisissä tilanteissa repäisen, yllätän itseni  ja valitsen jotain vähän naisellisempaa. Kuten tänä päivänä.

Ennen lähtöä siivosin akvaarion jonka jälkeen tapaan aina pestä myös wc:n kunnolla. Nappasin wc rullasta reilulla kädellä paperia pöntön pyyhintää ajatellen ja taskujen puutteessa tungin paperin odottamaan selkäpuolelle housun kaulukseen.
Muutama puhelu tähän väliin, pikainen loppusilaus siivoukselle ja reippaasti matkaan.

Fiilistelin hyvän musiikin tahtiin ajaessani kohti tavarataloa. Pahaa aavistamattomana parkkeerasin tyylikkäästi ostoskeskuksen pääovien eteen.
Nousin kepeästi autosta. Heilauttelin aistikkaasti tukkaani puolelta toiselle ja astelin elegantisti kohti tavarataloa.
Korot saivat minut jotenkin viehkeäksi. Naisellisuuden hedelmäksi. Hetken jumalattareksi. Muutaman kilon kevyemmäksi. Teki mieli keinuttaa kevyesti takapuolta.
Ovella vartija toimitti hyvät päivät ja selitti jotain. En ymmärtänyt paljoa joten kiitin, hymyilin ja astuin sisään.

Ajauduin alustevaate osastolle. Hypistelin uutuuksia. Nuori pari, rakkaudesta huumaantuneena valikoivat naiselle jotain pikkumustaa. Ohitin heidät kevein askelin ja hymyilin.
He hymyilivät takaisin.
Naisen mennessä sovituskoppiin tuli nuori mies luokseni, hieman punastellen, hiljaisella äänellä nopeasti jotain selittäen.
Katsoin miestä yllättyneen näköisenä.
Mitä hän yritti selittää? Halusiko hän vinkkejä? Pyysikö hän paperia?
Mies hiljeni, vilkaisi varovasti ympärilleen ja kuiskasi keskivertoa takkuisemmalla englannilla:
- senorita, you have toilet paper in your pants.

Ok. Tämä riitti ymmärtämään.
Se hetki joka teki kymmenen sentin korot minut kaksikymmentäsenttiä lyhyemmäksi. Naiseuden huipentuman, jumalaisen oloni silmien kantamattomuuteen.
Siinä oli aika turha selitellä mitään akvaarion pesusta. Parempi oli poistaa paperi pöksyistä yhtä vikkelään kuin sen sinne olin tunkenutkin. Kiittää tiedosta, hymyillä ja poistua.
Peppukaan ei enää heilahdellut. Kengätkin puristi.
Jotenkin toivoin sillä hetkellä sitä itkupotkuraivareissa rimpuilevaa mukulaa kainalooni, jotta olisin ollut vähän uskottavampi.

Say no mo.

uutta mattoa

Täällä pohditaan kuumeisesti mattoja. Olohuoneeseen ja toista lasten huoneeseen.

Näistä vaihtoehdoista lastenhuoneeseen sommittelin mielessäni Ikea Stockholmin tai Woodnotesin avenue mattoa. Avenue on todella hintava, joten kiikarissa olisi saman tyylinen mutta edullisempi versio.

Annon, Ikean ja Linia Desingin matoissa ulkonäön lisäksi miellyttää hinta. Allergikkona en kovin montaa vuotta halua samaa mattoa pitää, joten en siihen myöskään ole valmis kovin suuria summia sijoittamaan. 

Casa blancossa oli myös ihastuttu Annon mattoon, ja odotankin nyt kuumeisesti matosta raporttia.

Valkoisessa harmajassa puolestaan upea olohuone on viimeistelty Linie Desingin tyylikkäällä matolla. Sieltä löysinkin tieni länna möblerin sivuille josta löytyy paljon hyviä matto vaihtoehtoja.

Meillä kun ei ole tuota kotisovitus vaihtoehtoa, niin tälläisistä kuvista ja kokemuksista luonnon tilaan tuupatuista matoista on suuri apu. Kiitos tytöt!

Vieläkö villamatoista irtoaa sellaista pientä kissan karvan näköistä höyhtyvää? Viimeisin villamatto mikä meillä oli, sai lähtöpassit juuri tuon irtoavan "höyhtyvän" takia. Onko tämä ominaisuus villamatoilla siinä missä karvan lähtö koiralla vai sattuiko meillä olemaan joku maanantaikappale?

Puerto Vallarta

Olen kauan suunnitellut ja lupaillutkin pieniä matka esittelyitä suosituimmista Meksikon lomakohteista. Ensimmäisenä esittelyyn pääsee Puerto Vallarta.

Matkakohde esittelyssä Puerto Vallarta

Puerto Vallarta. Tuo kaunis Tyynenmeren rannalla sijaitseva kaupunki tarjoaa loistavat puitteet lomailuun. 
Puerto Vallarta on suosittu matkailukohde sen kiinnostavan kulttuurihistorian, trooppisen ilmaston sekä kauniin ympäristönsä vuoksi. Myös erittäin suosittu juhlapaikka etenkin jenkki-opiskelijoiden keskuudessa, nimimerkillä spring breakin aikaan siellä lomaillut.
Vallartasta löytyy kymmeniä yökerhoja, satoja ravintoloita ja metri toisensa jälkeen ihanaa kuumaa vaaleaa hiekkaa. 

Ilmasto Puerto Vallartassa on läpi vuoden lämmin. Keskimääräinen päivittäinen lämpötila on 21-30 asteen välillä. Lämpimin kausi läpi vuorokauden sijoittuu touko-marraskuulle. Me kävimme Vallartassa maaliskuussa, jolloin kelit olivat todella hyvät. Yötä päivää oli todella lämmin, mutta tuskasen kuuma meillä ei ollut.

Emme tutustuneet Vallartan kaupungin keskustaan tai shoppailu mahdollisuuksiin, mutta kuten useissa turisti kaupungeissa, myös Vallartasta löytyy kauppakeskuksia ostosten tekoon. Malecon on yksi suosituimmista kaduista kokea Puerto Vallarta. Meksikolaisia käsitöitä ja tavaraa saa kätevästi turisti alueilta. Mutta varoitan että upeat rannat ja luonto vievät mennessään, eikä shoppailulle raaski juuri lohkaista aikaa!

Vallartassa hotellien ja ravintoloiden henkilökunta puhuu pääsääntöisesti hyvää englantia. Myös monissa kaupoissa turistialueiden ulkopuolella myyjiltä löytyy englannin kielen taitoa.
Vinkkinä annan kaikille Meksikoon matkaaville opetella pieni espanjan kielen perus sanasto. Kuten päivän toivotukset, kohteliaisuudet, kevyt ravintola- ja ostos sanasto. Vaikka useimmat paikalliset osaavatkin englantia he arvostavat todella jos osaat puhua edes hieman espanjaa. Tai ainakin yrität. Usein he myös ilmaisevat kuinka otettuja ja iloisia ovat taidoistasi. Tämä taito auttaa myös kaupanteossa, hinta voi tippua jopa puolella ihan vain siitä hyvästä, että osaat espanjaa. Tämä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus etenkin Cancunissa sekä Play de Carmenissa. Näistä kohteista tulen tekemään aikanaan omat matkakohde esittelyt. Tinkiminen ei noin muuten kuulu juuri alueen tapoihin. Toki etenkin ranta-alueilla kaupustelevat lämpenevät hinta neuvottelulle aika helpolla. 

Hotelli keskittymä "Paseo de la Marina" on yksi suosituimpia alueita majoittautua. Sen varrella sijaitsee kymmeniä hotelleja. Kävelymatkan päässä on useita ravintoloita ja pieniä butiikkeja. Halutessasi voit kipittää aamiaiselle pieniin tunnelmallisiin ravintoloihin jotka sijaitsevat hotelli kadulla tai sen lähettyvillä. Näissä aamiainen on hyvin amerikka-painotteista, mutta myös meksikolaisia vaihtoehtoja löytyy muutamia. 
Meidän hotelli oli Westin Resort & Spa jota suosittelen lämpimästi. 
Meksikossa paikallinen "siwa" kulkee nimellä OXXO. Myös Vallartan hotellialueella on OXXO, josta voit ostaa hotellia edullisemmin esimerkiksi pientä palan painiketta tai suunhuuhdetta hotelli huoneeseen. 
Useilla hotelleilla on oma rajattu ranta, mutta yleisrantojakin löytyy runsaasti. Jotkut rannoista ovat etenkin turistien suosimia, toiset myös paikallisten. Näitä ovat mm: Bucerias, Cruz de Huanacaxtle, Playa la Manzanilla, Playa Destiladeras, Playa Pontoque ja Punta Mita ja useista näistä löytyy myös palveluita sekä turisti mukavuuksia.

Jos rannalla makoilu alkaa puuduttamaan tarjolla on myös erilaisia aktiviteettejä. Vesiurheilua sen monessa muodossa, Golfailua, taidegallerioita ja erilaisia ohjattuja retkiä. Nuevo vallartassa pääset uimaan vaikka delffiinien kanssa.

Ehdoton paikka Puerto Vallartaan matkaaville onkin Nuevo Vallarta. Nuevo Vallarta on noin viidentoistaminuutin ajomatkan päässä Puerto Vallartasta. Nuevo Vallartasta löytyy myös useita ostoskeskuksia ja kauppoja. Alueella on Deluxe Resort mukavuuksia ja yli kolme kilometriä valkoista hiekkarantaa. Ilmasto Nuevo Vallartassa on hieman Puerto Vallartaa lämpimämpi.

Suosittelen kohdetta lämpimästi etenkin niille jotka kaipaavat vaihtelua suomalaisten suosimista turistikohteista. Rannalle kaipaaville, kiireettömyydestä ja kauneudesta nauttiville.

mustaleski

Meillä on takapihalla sellainen kiva pieni patio. Patiolta löytyy puitteet grillailuun ja chillailuun. You know, grillit, lepotuolit, pieni palmu ja muuta rekvisiittaa. Säilytämme siellä myös sellaista ulkoarkkua mihin ulkolelut sun muut saa mukavasti jemmaan.
Yleensä patio on aika kovassa käytössä, mutta nyt muutamaan kuukauteen sitä ei olla juuri käytetty. Sinne vilkaisu antaakin armottoman siivoustuomion. Muutamana päivänä kelit on kyllä antanut lupausta tulevasta keväästä, auringossa on jo päälle kolmekymmentä astetta. Joten varmaan pian patio otetaan taas kunnolla käyttöön.

En tiedä haaveiliko mieheni tänään mureasta grilli murkinasta, vai miksi hän patiolle sattui menemään. Sieltä tullessa kantoi hän eväsrasiaa. Rasia oli tiukasti suljettu ja hän näytti mietteliäältä. Rasian päällä oli teksti spider. Ja siellä oli mustaleski. Tuo pahamaineinen, myrkyllinen hämähäkki. Nimensä mustalesket ovat saaneet uskomuksesta, jonka mukaan naaraat syö koiraat parittelun jälkeen. Mustaleskeä on kolmea eri lajia ja sen vaarallisuus riippuu lajista. Nykyään vain murto-osa pureman saaneista ihmisistä menehtyy vastamyrkkyjen kehittyneisyyden ja saatavuuden ansiosta.

Tämä ei ollut eka kerta kun kyseinen hämähäkki tiluksiltamme löytyi, mutta aina se on yhtä kammottavaa. Ja että oli tehnyt vielä pesänsä meidän grilliin. Kiitti vaan.
Meille on annettu ohjeet, että sairaalassa on parempi olla 20 minuutin sisällä puremasta. Aika kammottavaa, eikö?
Lapset leikkivät päivittäin pihalla ja tämän ikäisten kiinnostus kaikenlaisiin eläimiin on kova. Poika tietää noin suurinpiirtein miltä mustaleski näyttää ja että siihen ei saa koskea ja siitä täytyy tulla ilmoittamaan vanhemmille. Kaksivuotias onkin toinen juttu. Se tyttö joka ottaa kastemadotkin tv-ruudulta syliin, voi hyvin kaapata myös mustalesken kotileikkeihin.

Mä en ole koskaan sietänyt hämähäkkejä, joten tälläinen seksuaalista kannabalismia harrastava myrkkypylly saa kyllä kylmän väreet iholle. IIK!


My husband found today a live black widow in ours backyard. It was inside a grill. Terrible! i dont like spiders. At all.

kuva googlesta

Flashback

Muu perhe lähti tänään juhlistamaan kolmevuotiasta. Minä jäin kotiin nauttimaaan hiljaisuudesta. Toipilaana kun vielä olen. 
Puolitoistatuntinen kului vain lähinnä teeveden kiehuntaa ja naistenlehden rapinaa kuunnellessa. Se hiljaisuus riitti täyttämään varastoni. Hoitamaan väsynyttä sieluani. Ihanaa olla yksin kotona, vielä kutakuinkin voimissaan ilman minkäänlaista tekemisen painetta. 
Tämä pitäisi olla joku lakisääteinen kuukausittainen jokanaisen oikeus! Lataus.
Kiitos perhe. Olette Super!

Hetken hiljaisuudesta nauttineena avasin nettiradion. Radio NRJ, yksi suosikeistani tahditti minut hyvin nopeasti johonkin toiseen tilaan. Musiikki vei mennessään saaden ylävartalon liikehtimään. Vapautunut tunne valtasi mieleni, suljin silmäni ja fiilistelin. 
Olin jonkun kotona. Kerrostalossa. Pienessä huoneessa muutamien ihmisten seurassa. Helsingissä. Kädet kattoa kohden, jalat tukevasti maassa musiikin tahtiin jammaillen. Keltainen räsymatto jalkojen alla. Etkoilla. Vai jo jatkoilla?

Tunsin itseni siihen paikkaan ja aikaan, niin kuin se hetki olisi ollut eilen. Todellisuudessa siitä hetkestä on reilusti päälle kymmenen vuotta. Yritin muistella. Mietin. Rapsuttelin päätä. Missä olin ollut? Kenen kanssa? Muistan pieniä yksityiskohtia tuosta hetkestä, mutta moni oleellinen asia on unohtunut. Mielenkiintoinen flashback.

Viikon vilautus. Sneak peek.

Tiedättekö blogin paskat kirppislöydöt.
Jos et niin suosittelen kuitenkin kurkkaamaan.
Astmaatikkona suosittelen pitämään inhalaattorin käden ulottuvissa.
Herkkävatsaisten ja jo keski-iän ohittaneiden on hyvä varmistaa että lähettyvillä on ainakin yksi vapaa toilet.

Törmäsin tähän joskus vuosi sitten ja vahinkojahan siinä sattui lukiessa.
Paska päivä voi saada aivan uuden ulottuvuuden.
Se miksi blogi pulpahti taas mieleeni johtui keittiökapustuksestamme jota poikani käytti tänään pikkuauto vaakana. Keittiövaaka! Tuo mahtava kirppislöytöni muutamien vuosien takaa!
Löysin (siis kirjaimellisesti koin tekeväni todellisen löydön) tämän kirpputorilta ja se oli mielestäni hieno. Ainakin ok. Sopivan vanhanaikainen. Jottei jopa desingiä?
Hinta puolestaan oli karvainen, 8 euroa. Hintalapussa tosin luki UUSI, isoin kirjaimin niinkuin asiaan kuuluu.
Mitä lie "uutta pakkausmassaa" oli siinä alusta osiossa. Kovasti muistutti kananmunaa eikä hajukaan antanut osviittaa "pakkausmassasta", mutta joku siinä vehkeessä veti puoleensa. Ehkä se oli se jälleenmyyntiarvo?

Kotiutettuani tämän UUSI-vanhan desing ihmeeni, ei se saanut mieheltäni aivan yhtä lämmintä vastaanottoa kuin mitä tuntemuksia se oli siellä kirpparihyllyn uumenissa minulle aiheuttanut. Oli kuulema jotain halpahalli kamaa. Ja takuu UUDEN saisi varmasti muutamalla eurolla.

Luotin vaistooni. Ostokseeni.

Muutama kuukausi myöhemmin Herra Keskisen taloustavarahyllyllä törmäsin ehkä noin sataan keittiövaakaani!
Siellä ne seisoi tukevasti rivissä odottaen ostajaansa. 5 euron hintaan.


PS. Kuvan (keittiö)pikkuautovaaka myynnissä. Melkein UUSI. Hinta 8,20€ (indeksikorotus)



-Se ei ole tyhmä joka myy, vaan se joka maksaa-

En halua valittaa, mutta:

Uskotteko että ulkomailla sairastelu voi käydä psyykkeen päälle. Kasvattaa otsaan järkäleen ja päästää pari itkua pihalle. Siis silloin kun sitä kestää kuukausitolkulla. Viimeistään.

Kyllä! Täällä taas sairaana. Tai edelleen. Miten sen nyt haluaa ajatella.

Olen vuodattanut hanat auki miettiessäni lapsiani jotka seisovat sairaalasänkyni vieressä katsoen äidin viimeisiä hengenvetoja.
Miestäni punainen ruusupuska kädessään hautani reunalla.
Lapsiamme meidän hautamme reunalla.
Tunkenut suolaa haavoihini kun kukaan ei välitä ja tule käymään.

Ehkä vähän dramaattista. Itsesäälissä pyöriskelyä. Yliampuvaa. Kohtalon suoltamista. Mutta menköön tuon 39.6 asteen piikkiin. Ja aika monen lääkkeen. Ja nukkumattomuuden.

Kylliksi en voi kuitenkaan kiittää ystävää joka vei lääkäriin. Kävi puolesta kaupassa. Toi kaasulämmittimen lainaan, haribon pussin nautittavaksi.
Niin korvaamatonta. Niin sydämellistä.

Eikä sovi unohtaa lääkäriä, joka halusi oppia sanan 'keuhkoputki'.

Koru

Viime viikkoa kuvina.
Kaksveetä on mahdoton kuvata, koska joka välissä pitää iiikata!!
(paikallinen prinsessa taho paljasti iikkauksen olevan prinsessojen keskuudessa käytetty tanssimismuoto. Hameen heilauttelu.)

Mun kaulassa koreilee ystävältä saatu koru. Ystäväni on tehnyt korun omin käsin luonnon materiaaleista.
Ihastelin korua hänen kotonaan kun oli vielä keskeneräinen. Odotti pitäjäänsä.
Nyt se koristaa kaulaani. Arkinen yllätyslahjani.

Tukkakin sai arkisesti uuden värin. Omien käsien kautta. Tuli aavistuksen liian tumma. Ylläri. Viimeksi tuli liian vaalea.

Nyt ehkä se 'best part':
Alennusmyynneissä törmäsin loistavaan keksintöön! Viiniautomaatti!
Valitse juoma, paina nappia. Valitse koko, paina nappia. Nauti.
Ajatelkaa nyt kun tälläisiä olisi stockan naistenosaston pukukopin läheisyydessä. Lepotuolien ulottuvissa. Takuuvarma menekki! Stockmann hoi!

panimoravintolan sisustus

Viime viikonloppuna illastimme pienellä kaveriporukalla ensimmäistä kertaa hiljattain avatussa ravintolassa. Mieheni vannoutuneena oluen harrastajana valitsi paikaksi panimoravintolan. Yritys siis tekee oluita sekä pyörittää ruokaravintolaa samoissa tiloissa.

Tyylikkään kokonaisuudesta tekee se, että ravintolan ja panimon välissä on isot lasi-ikkunat joten pihviä pureskellessa voi opetella myös oluen teon saloja.
Panimolla oli jotain teknisiä ongelmia ja näin ollen talon omasta oluesta sai vain haaveilla. Voitte kuvitella että vannoutunut oluen harrastaja oli jokseenkin pettynyt.

Paikka oli mielenkiintoinen. Tyylikkään rouheasti sisustettu. Tilat ja puitteet olivat kohdillaan. Iso puutarha mahdollisti lasten leikit ja viihtymisen lähtöön saakka. Hintataso oli aika korkea. 
Uudestaanhan tuonne on mentävä. Niitä panimon oluita odotellessa.


Meksikossa lapset ovat yhtä tervetulleita ravintolaan siinä missä aikuiset.
Illallakin ja alkoholin tarjoiluaikaan.
Meille tämä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, koska luonnollisesti lastenhoitajat ovat aika kortilla.
Tai yhdeksäntuhannen kilometrin päässä. Abauttiarallaa.
(selvennetään nyt vähän, että me poistumme tavallisesti viimeistään lasten nukkumamenoaikaan ravintolasta. Autolla.)

Olemme miehen kanssa mietitty tätä ja pohdittu vastaavaa konseptia Suomeen. Sitä, että lapset voisivat myös tulla mukaan ravintolaan. Syömään ja viettämään iltaa.
(Kannatan myös lapsi-vapaita ravintoloita).
Rajoitteena tai ainakin hidasteena taitaa tosin olla laki. Yltiö humalaisista, möykkäävistä, tappelevista suomalaisista puhumattakaan.

Täällä en ole tähän mennessä törmännyt vielä yhteenkään huonosti käyttäytyvään aikuisten virvokkeita nauttineeseen jamppaan. Somprerotkin pysyvät paikoillaan.
En tiedä onko tequila paikallisille sama kuin vesi suomalaisille, mutta lapset eivät koskaan kyseenalaista tai ihmettele kenenkään käytöstä. Käynti paikallisessa ruoka/juoma ravintolassa on verrattavissa kokoperheen purilaispaikkaan.

Löytyisiköhän meistä suomalaisista niin sivistynyttä, hauskaa, kohtuudella juovaa porukkaa, että tälläinen toimisi myös Suomen maalla?
Amarillon ja chicosin ohella.

This week

hetki rutiinin keskellä

Rutiinit voi mielestäni jakaa kahteen. Puuduttaviin ja tyydyttäviin.

Arkihan tunnetusti pyörii sujuvasti tai ainakin sujuvammin rutiinien voimalla. Tietää mitä tehdä nyt ja mitä seuraavaksi. Vanhemmuus oppaat ovat pullollaan tietoa rutiinien merkityksestä lasten kasvun tukena. Vanhainkodissa saunavuoron peruutus saa mummot paukuttamaan elämää nähneet nyrkkinsä yöpöydän kulmaan.

Aamulla työpaikalla kävelet kahvikoneelle tuttuun tapaan kahdeksan jälkeen. Huikkaat huomenet vastaantulevalle kollegalle jonka kahvikuppi heilahtaa rutiinin omaisesti jättäen jälkensä toimiston lattialle.

Iltapäivä ruuhka kiristää ohimolla. Kauppajonossa huokailet kelloa vilkaistaessa, tarjoat pyydetyn etukorttisi. Pidät ovea auki pyörätuolilla sisään yrittävälle.

Pysähdyin pohtimaan tänään rutiinejani viedessäni lapsia aamulla kouluun. Mietin aamutoimiamme ja ajoreittiä matkan varrella. 
Hyvin usein, samaan aikaan, matkaa taittaa myös isä ja lapsi pyörällä.
Aina sen saman risteyksen jälkeen, siinä ylämäessä.

Isä polkee elämää nähnyttä pyöräänsä joka on jäänyt pieneksi edellisellä vuosikymmenellä. Tytär istuu tukevasti isän vasemmalla olkapäällä, kädet tiukasti isän kaulan ympärillä. 
Punainen takki päällään, pieni vaaleanpunainen reppu selässään. 
Näky on jollakin tapaa pysäyttävä. Ensimmäisen kerran muistan vetääneeni syvään henkeä pelätessä tytön putoavan. Hiljensin vauhtia. Seuraavalla kerralla silmäni uppoutuivat tähän tiukkaan mutta hellään otteeseen isän kaulan ympärillä.
Joka kerta tekisi mieli pysähtyä. Tarjota kyytiä. Kokeilla voisiko pyörän satulaa korottaa edes hitusen.

Näky on pysäyttävä, ei pelkästään tämän isän ja tyttären rakkauden ja luottamuksen tähden vaan myös tyytyväisyyden. Isän naama on aina peruslukemilla. Ylämäestä, pienestä pyörästä ja kuormasta huolimatta. Voit korkeintaan aistia pienen hymyn isän kasvoilla. Hetken rutiinin keskellä.

Puseron kaulus alkaa puristamaan. Rutiinin omaisesti tunnen huonoa omaatuntoa aamuisesta äänen korottamisesta. Lasten hoputtamisesta.
Mikä tässä on ollessa. Tankki bensaa pullollaan. Takapuolen alla rautaa tonneittain. Takapenkillä ne rakkaimmat. Pyllyt tukevasti Recaron istuimissa. 
Kuitenkin takapeiliin vilkaistaessa voi aistia pienet rypyt otsalla ärtymyksestä. Onko tästäkin tullut rutiinia? Olla möllöttää otsa kurtulla. Paahtaa eteenpäin ja unohtaa pysähtyä hetkeen.


Joskus elämässä ei ole vaikeinta nähdä asiat. Vaan oppia elämään nähdyn kautta.

Mitäs sää nyt?

Tänään herätessä mittari näytti 4 astetta. Sisälämpötila oli vielä noin 15 astetta. Huomiselle aamulle ennustan sisälämpötilankin putoavan tuonne kympin tuntumaan. Ne jotka halavat Meksikon lämpöön, voivat huoleta varata matkan. Meksikon rannikolla lämpö on edelleen 25-33 astetta, eikä laske. Vuoristossa puolestaan lämpötila laskee näin alas yleensä joulun jälkeen ja lämpenee vasta maaliskuun alussa.
Talot eivät ole mitenkään eristettyjä, joten kymmenen astetta ulkona tarkoittaa myös kymmentä sisällä.

Meillä onkin takana poikkeuksellinen viikko lämpötilan osalta. Olemme tarjenneet nukkua ilman lämmittimiä ja vain yhtä (flanelli)pyjamaa käyttäen.
Nyt taitaa mother nature heittää kylmää niskaan reiluksi kuukaudeksi. Poika oli todella pettynyt kun jalkapallo treenit oli peruttu kylmän ilman takia eikä koulussakaan saanut mennä ulos. Täällä uskotaan että kylmää ilmaa hengittäen voit tulla sairaaksi. Aamulenkillä vastaan tuli mitä erikoisempia hengityssuojaimia. Nämä nähtävästi sitten estävät sairastumasta?

Miten ihmeessä (me) te pärjäätte siellä pohjoisessa? Nähtävästi syvä jäässä, pipo päässä jos täkäläisiltä kysytään?

Viime talvena menimme usein ulos lämmittelemään koska ulkona oli auringon ansiosta lämpimämpi mitä sisällä. Ulkoilu kausi siis luvassa.


Ps.
"- minkä takia tossa on kuva meidän vessasta? " mies tiedusteli kulmakarvat hiusrajassa.
"- höh! Ei se ole vessa. Se on meidän kylpyhuoneemme joka nyt joutui paikkaamaan tilaa tässä kuvassa. Kun muutakaan nuin pientä en tähän hätään löytänyt. Kivat boordit ja kaikkea..ei se nyt niin paha ole..ei ole!"



Hyvää viikonloppua!

Päivä museossa

Vietettiin viime viikonloppuna kokoperheen voimin museo päivä. Mentiin iltapäivästä ja tuumattiin, että ensi kerralla mennään aikaisemmin.
Niin paljon oli nähtävää ja koettavaa ettei varsinkaan pienimmät olisi malttaneet lähteä pois.
Tällä hetkellä kysymyksestä -milloin mennään uudestaan. Huomenna?- ei voi välttyä.
Maksu meidän nelihenkiseltä perheeltä oli noin kymmenen euroa. Valittavana on erihintaisia paketteja riippuen mitä käyntiin haluaa sisällyttää.
3D elokuva oli mielenkiintoinen erityisesti viisveen silmin. Yritti näppäränä poikana napata dinosaurusta leukaluista. Selvästi selviytyjä luonne. Pienimmäinen puolestaan oli elokuvan sijaan kiinnostuneempi kokeilemaan elokuvateatterin eri penkkejä. Meidän vanhempien mielestä kaikki penkit oli tismalleen samanlaiset, mutta jos kaksi vuotiaaseen on uskomista, niin kyllä niissä eroja oli.

Paras juttu reissulla oli kuitenkin tavata isin työkaveri, robotti. (firman näyttelyyn lahjoittama robotti). Tästä puhuttiin kotona moneen otteeseen.
Teetkö isi sä palapelejä siellä sun töissä?
No tekikö se sun työkaveri (robotti) niitä ennen kuin meni tuonne museoon?

oo! oikea cowboy!

- LEHMÄ! Huusi kaksvee nähdessään cowboyn kouluttavan hevosta.
- Ei. Kyllä mä luulen et se on varas. Tuumasi viisvee katsoessaan cowboyn lassontaa.

Siinä meinasi mennä arvatenkin purkat kurkkuun ja pisut pöksyyn naurua pidellessä.
Nää on nää finskit täällä villin lännen maalla kun maajussit mannerheimintiellä konsanaan.

Sisustus unelmia

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

kuva

Silmää miellyttäviä sisustusratkaisuja. Kaikkea näitä yhdistää upea maisema. Viimeisen kuvan talo sijaitsee Ruotsissa. Kiva idea peittämään osan näkyvyydestä vaikka kodinhoitohuoneen ikkunaan.
Mikäli saan aikaiseksi sen leikekirjan, niin näistä moni ratkaisu päätyisi varmasti sinne.

Viikon (poikkeukselliset) ALE löydöt

Viikko alkaa mukavasti ale löydöillä. Banaanit 0,65€ kilo!
Blenderi laulaa tässä talossa nyt pitkälti koko viikon ajan smoothien muodossa. Jiihaaaa!!

Ja kerta pääsin kehumaan tuota skarppaamista, niin sivuseikkana mainittakoon myös tämän viikon hankintani :Rosca de reyes. Tuo pienen pieni, puolitoistametrinen pullapitko. Pienemmät koot olivat loppu. Oli. Vannon. Tämäkin oli tietenkin ale löytö.

Tänään kävin aamiaisella muutaman uuden ystävän kanssa. Vedimme munakkaitamme naamaan ja hihittelimme kainosti jutuillemme. Kulttuurin kirjo oli parhaimmillaan minun edustaessa varsin vapaamielistä Suomea, toisen rouvan turinoidessa Korealaisesta maailman menosta ja kuunnellessamme uskonnollisia eriäväisyyksiä Intian edustajalta.
Jokainen meistä poistui ravintolasta paljon uutta tietoa taskussaan. Ehkä jopa hieman hämmentyneinä. Sovimme jo uudesta aamiaisesta.
Nämä hetket ovat ehdottamasti niitä ulkomaankomennuksen rikkainta antia.

Skarppausta

Voihan käpälä!
Mun tietokone, se laiska ja iäkäs köntys taisi vetää herneen syvälle kojeistoon ja irtisanoa yhteistyömme.
Nuin tuosta vaan. Mitään kysymättä.
Peli ei välttämättä ole kokonaan menetetty, mutta ainakin on mokoma poissa pelistä nyt jonkin aikaa.

Pieni mutu-tuntuma on, ettei tämä selitys mene läpi opettajalle joka kuumeisesti odottaa piuhan toisessa päässä kurssitehtäviä palautuvaksi. Korjatkaa toki mikäli olen väärässä.
Kannattaisikohan kuitenkin yrittää? Rohkeasti vaan tuuppaisi meiliä menemään. Niin kuin ne parikymmentä muutakin kurssilaista. I guess.

No, mutta koneen köntyksestä seuraavaan eli minuun.
Olen nimittäin ruvennut skarppaamaan.
Milla-Suomi-Milla sanakirja selittää termin seuraavasti:

Skarppaus

Skarppaus on liike jonka juuret ylettyvät edellisen viikon lopulle.
Milla, ulkosuomalaistunut Meksikolainen ei tehnyt uudelle vuodelle lupauksia, mutta roikkuvaan vatsanahkaan kyllästyneenä ja muutaman keskeneräisen projektin karpaisemana päätti skarpata.
Skarppaus yksiselitteisesti tarkoittaa parempaa tavaraa ääntä kohden ja parempaa projektien hallintaa.

Toivottavasti asia selkeni?
Tekeillä on sivusto: Hei me skarpataan, viikon päästä lauantaina!

Ei mennyt montaa päivää kun munakkaista alkoi hiipua se kovin huuma ((v)ai onko jotain muitakin vaihtoehtoja kuin munakas?)
Munakkaita olen syönyt aina, mutta neljästi päivässä alkoi olla jo liikaa.
Klikkaus karppi.net sivustolle inspiraation hakuun tuotti mielenkiintoisen tuloksen. Jos ei muuten, niin opetusmielessä.
Nyt tiedän, että stevia jauhe ja stevia sokeri on kaksi eri asiaa.

Leivoin mustikka piirakan. Karppi sellaisen.
Ajattelin että voisimme vähän herkutella ilman turhia sokereita ja jauhoja. Pelkoa lasten hammashaitoista.

Siinä me sitten istuttiin lasten kanssa neljäkymmentä minuuttia nenät uuninlasissa painautuneina. Odotellen jotakin taivaallista. Lipoen suupieliä.

Lusikoin piirakasta reilut palat. Sallittu nautinto kerta oli.
Pienimmäinen äityi itkemään. Isoveli rääkäisi ja alkoi kakomaan. Käskin lapsia sylkemään, kaivoin piiraat kiduksista. Pidättelin itse oksennusta.

Puolitoista desiä steviajauhetta on liikaa. Liikaa tappaakseen unelmat hyvästä piirakasta. Liikaa nautittavaksi.
Saletisti ei ole tehty syötäväksi!
Kierrätin jauheen kasvonaamio tarpeeksi.

Piirakan sisälmys, muna-mustikka mäski oli puolestaan hyvää.
Sen verran skarppina pysyn, että musta löytyy vielä munaa leipoa uusi. Stevia sokerilla.
Lapsille on turha enää markkinoida mustikka piirakkaa missään muodossa. I guess.


Ps. Huomaa uusi skarpimpi piirakan (annos)koko. Halkaisija 14cm.

Aamu

- Äiti? Mitä tossa lukee?
- eväs.
- Ahaa. Mitä se tarkoittaa?
- se on muistutus isille ottaa eväät mukaan.
- Aa. Onko isillä kuulia eväänä?
- ei. Sama wrappi kuin teillä. Nuo kuulat pyrkii vaan muistuttamaan niistä eväistä.
- Aa. Hyvä idea.




Aamulla pääsin pitkän tauon jälkeen lenkille. Sade ripsotteli kevyesti takin pintaan. Vedin hupun syvälle päähän. Lisäsin vauhtia.

Ilma oli kostean raikas. Poikkesin metsä alueelle missä maa litisi mukavasti jalkojen alla. Vedin syvään henkeä.
Vastaleikattu nurmi tuoksui taivaallisen hyvältä. Tuoksu toi mieleeni lapsuuden leikit vastaleikatulla nurmella.
Kaukaa kantautui korviini Beethoven. Suljin silmät ja nuuhkin ilmaa. Haaveilin.
Luonto tarjosi parastaan.

perus päivä. mulle.

Se tunne kun aamulla kouluun ajaessa huomaa muiden autoilijoiden avustuksella tyhjän renkaan. Pikainen mekaanikkomainen vilkaisu koulun pihalla renkaaseen: kyllä, tyhjä on. Diagnoosina mukavasti renkaaseen painautunut ruuvi. Kuin paistomittari kinkun pakarassa.

Saatan lapset pusutellen luokan ovesta sisään vain ja ainoastaan huomatakseni että kaikki MUUT esittelevät innokkaina sitä joulun kovinta lahjaa.
Daam! Vuoden äiti-palkinto lipsahtaa kuin palasaippua käsistä.
Lapsen kosteat silmät ja viiltävät sanat "äiti mikset sä sanonu et tänään saa ottaa lelun mukaan" on kuin isku palleaan. Toinen isku tulee myöntäessäni auliisti unohtaneeni.

Ei hätää. Homma hoidossa, lelu tulossa! huikkaan luokan ovelta ja kiskon jäljellä olevat itsetunnon rippeet jalkojen alle.
Vain muistaakseni, että auton rengas on littana kuin plätty. Kotiin turhan pitkä matka.

Vararenkaan vaihto osoittautui turhan aikaa vieväksi joten äidin pelastukseksi, lasten iloksi koituu naapuri apteekki.
Ei, en ostanut lapsilleni rauhoittavia, vaan uudet lelut! vieläpä joulun uutuudet, ihan vaan kerätäkseni pisteet kotiin.
(Täällä apteekit ovat niin edistyksellisiä, että niistä saa pillereiden lisäksi myös ruokaa, leluja, pilsneriä ja vaikka puheaikaa).

Lasten iloinen puheen- ja leikin sorina kantautuu äiti-terasan korviin juostessani takaisin kouluun. Kiikutan suurella ylpeydellä uutuuttaan kiiltävät lelut lapsilleni. Tekisi mieli jäädä kuuntelemaan lasten kiitospuhe ja äidin ylistykset, mutta ei auta kuin tuikata huomiovalot päälle autoon ja etanan vauhtia kohti korjaamoa. Jottei vaan ne kerätyt pisteet ropise samaa vauhtia takaisin koulun lattialle hakiessa lapsia myöhässä.

Onnekseni tämä rengasvahinko ei ollut eka kerta eikä näin ollen korjaamon etsintä aiheuttanut harmaita hiuksia.
Viime kerralla sojotti renkaassa parikymmentä naulanpoikasta, joten siihen nähden tässähän pääsi ihan helpolla.
Mut ei halvalla.

kokkailua

Vaihtoehtoiset sämpylät

Kuten jo aiemmin mainitsin on meillä kokkailtu viime viikko lähinnä perinteisiä suomalaisia ruokia. Kokkikärpäsen innoittamana olen häärinyt keittiössä hyvin ahkeraan milloin mitäkin leipoen tai kokkaillen. Pitkän "mitä taas tänään syötäisiin" vaiheen jälkeen kaivoin esiin reseptikirjani, josta paljastui mm tämä juustokierteiden ohje. Hyvä vaihtoehto sämpylöille. On täyttävä ja lapsetkin tykkäsi kovasti. Jopa Intialainen ystäväni kehui näitä vuolaasti. Sopii myös ulkosuomalaisen reseptikollaasiin.

Juustokierteet

2,5 dl maitoa tai vettä
2 tl suolaa
3 rkl siirappia
2,5 dl valmista kaurapuuroa
1ps kuivahiivaa
4dl vehnäjauhoja
3-4 dl sämpyläjauhoja

väliin:
margariinia
2 dl juustoraastetta

Lämmitä neste kädenlämpöiseksi ja lisää joukkoon suola, siirappi, ja hieman lämmin puuro. Sekoita.
Laita reilut puolet jauhoista toiseen astiaan ja lisää joukkoon hiiva. Sekoita. Lisää jauhoseos taikinaan hyvin sekoittaen. Lisää loput jauhot ja alusta taikina.
Anna taikinan kohota peitettynä kaksinkertaiseksi.
Painele taikina jauhotetulle pöydälle. Kauli taikinasta noin sentin paksuinen levy. Levitä pehmeä margariini levylle ja ripottele pinnalle juustoraaste.
Nosta taikinalevy pituussuunnassa kaksinkerroin ja leikkaa levystä muutaman sentin paksuisia suikaleita.
Käännä suikaleet kierteelle ja nosta kohoamaan hetkeksi leivinpaperoidulle uunipellille.
Paista 225-asteessa, noin 13 minuuttia.
Taikinasta tulee noin 18 kappaletta.

Ohjetta voi muunnella oman maun mukaan vaihdellen eri jauhoja. Juustoraastetta voi myös laittaa maun mukaan enempi tai vähempi. Olen käyttänyt myös vehnälesettä korvaamaan pienen määrän jauhoja.

Astetta luksukkaampaa

Mä oon niin viikonloppu ihminen kuin olla ja voi. Rakastan viikonlopun kiirettömyyttä, vähän parempaa ja runsaampaa aamiaista. Sitä, että on se toinen auttamassa arjen askareissa. Nakittaa lasten hampaanpesu puolisolle.
Perjantaisin meillä käy siivooja, joten viikonloppu on ihana aloittaa puhtaassa tunnelmassa. Puhtailla käsipyyhkeillä. Ehkä tuoreilla leikkokukilla. Kiireettömyydellä.
Vaikka tiedossa olisi lähinnä vain kotoilua (huomaa trendikäs ilmaisuni), maistuu viikonloppu silti aivan toisenlaiselle. Hyvä ruoka, kaunis kattaus. Elokuva. Hyvä lehti. Kuppi kuumaa.
Ah, niin viikonloppua! Arjen luksusta. Luksukkaampaa. Luksukkainta.

Iittalan ale

Yritän pitää ale hankinnat nyt minimissä. Iittalan hyville tarjouksille en kuitenkaan sano ei. Onhan näille tarvettakin. Joten mikä jottei kun kerta halvemmallakin saa.

http://store.iittala.com

päivä(si) bikini-mallina

Eikö vartalosi (yrityksistä huolimatta) ole bikini-malli kuntoinen. Haluaisitko päivän bikini-mallina?

LG:llä se voisi onnistua. Kiloista viis jos hymyä löytyy.

Buhahahaaaa!

Ps. Törmäsin tähän salamatkustaja blogissa. Vierailun arvoinen sivusto, mikäli iloitset jonkun toisenkin äidin epäonnistumisista. Halajat pienelle virtuaalimatkalle Islantiin. Tai ihan vaan lukemisen ilosta.

lastenhuoneissa

Joulupukilta toivottu ja saatu kaukoputki on päässyt paraatipaikalle pojan huoneeseen.
Legot on nyt myös ahkerassa käytössä ja ylähyllyt notkuvat valmiita rakennelmia. Viisi vuotiaasta on kehkeytynyt muutamissa päivissä taitava rakentaja. Insinöörin vikaa?
Kevään aikana on näyttelyn paikka.

Sähköistä viestintää vai suoranaista vihjailua

Sähköposti viestintäni on aina ollut aika hiljaista. Toki koulu- ja työsähköposti on aina elänyt omaa elämäänsä, mutta näin privaatin puolella sähköinen kanssakäyminen on ollut hiljaisempaa.
Kuulumiset ystävien ja perheen kesken vaihdetaan yleensä puhelimitse ja muita jonnin joutavia höpistään facebookin välityksellä.

Ulkomaille muuton jälkeen sähköpostini alkoi heräämään enemmän eloon. Enemmän postia läheisiltä, asioiden hoitoa Suomen päähän, mainospostia sun muuta. 

Nyt viimeiset puolivuotta minua on lähestynyt miltei joka viikko myös Jonna. 
Jonna tuntuu tiedostavan monia tarpeitani (puutteitani), ja yrittää selvästi sukia kultasuoneeni. 
Hän kirjoittaa monesti hyvin tuttavallisesti mutta ystävällisesti. 
Hän on tarjonnut minulle ihmelaihtumista ihmeellisessä ajassa ja vielä ihmeellisempään hintaan! 
Sensuelliä alusvaate pakettia sekä nyt viimeisimpänä rinnansuurennusta ilman kirurgista toimenpidettä. 
Kovin ystävällistä Jonna. Ihana että olet ajatellut minua näin usein, näin hienoilla tarjouksilla. Tylsänä tyyppinä jätän kuitenkin kiitos väliin. 
Toisaalta, olisiko sinulla tarjota rintojen kiinteytystä? Kahdessa viikossa, ilman kirurgiaa ja hämmästyttävän edulliseen hintaan?

Jonna ei ole lainkaan ainut uusi sähköinen ystäväni. Rinnalle on noussut uusi kilpailukykyinen vastus; Jonna nro2, työnimeltään Jonna Lahtinen. Lahtinen tiedusteli joulun pyhinä etsinkö seksiseuraa? Mikä häveliäs kissa tuo Lahtinen! Tiedustelee tälläisiä asioita niin, että kotiäidin poskia punottaa. Ja että vielä joulun pyhinä. 
Lähetitköhän Lahtinen saman kyselyn myös miehelleni?

Jenni, myöskin uusi sähköinen tuttavani, puolestaan on keskittynyt tuomaan esiin sisäistä kauneuttani. Sisustus harrastustani ja uutta potkua liikunta harrastuksiini. 
Hän kirjoittaa ahkerasti milloin kotivinkin, milloin kunto plussan tajunnan räjäyttävistä tarjouksista. 
Usein tarjoten jotain pientä kivaa kaupanpäällistä, kuten reippaan väristä monitoimipussukkaa tahi tyylikästä posliini bambia hyllyn reunalle. 
Ja tietysti VAIN minulle. Tai viidellekymmenelle nopeimmalle. 
Niin houkuttelevaa ja nerokasta Jenni. Olen otettu.

Hanna Kallio lähestyi minua ns rinnan mitalla. Uudella tapaa suurentaa rintoja. 
Ilman kirurgiaa, tietenkin. Helposti. Vaivattomasti.
Pistät vain lypsylaitteen näköisen vemputtimen rinnoillesi, otat kirjan käteen, istahdat mukavasti persauksillesi nojatuoliin ja odotat ihmettä. 
Ja mikäli teen päätöksen lypsylaitteen hankkimisesta nopeasti saan kaupan päälle rintojen kasvua stimuloivan voiteen. Mikä tarjous! Suorastaan lyömätön yhdistelmä! 
Miksi en ole kuullut tästä kavereiltani? Miksi kaikkien rinnat ovat edelleen samoissa mitoissa? Tai korkeintaan lypsylaitteen luputtamat.


Just asking.

hiekkaan upotettuja villasukkia

Joskus on vaan tosi nastaa (ja pirun väsyttävää) lojua koko päivä pyjamassa. Tänään on ollut sellainen päivä. Kotiuduimme aamuyöllä uudenvuoden juhlista, tai paremmin muotoiltuna pitkäksi venähtäneeltä uudenvuoden illalliselta. Ja jottei uudenvuoden alku vaan olisi yhtään sen vähempää hektinen kuin edellinenkään vuosi, päätti nuorimmainen, tuo nahkainen herätyskellomme nousta tuttuun tapaa siinä auringon nousun aikaan. Jättäen täten vuodenvaihteen unet ruhtinaalliseen kolmeen tuntiin. 
Tätä tosin taitaa olla liikkeellä?
Alla oli jo pieni väsymys iso univelka toissayöltä, jolloin naapuruston lapset päättivät leikkiä piilosta kolmisen tuntia keskellä yötä. Ulkona. Myös meidän pihalla ja autotallissa.
Syke pomppaili tasaisen epätasaisesti läpi yön milloin kuunnellen kiljuntaa, milloin pyörän kaatumista tallin lattialle.
Ensi kerralla huudan ikkunasta, että -prkle! muualle siitä!

Toinen syy tähän pyjamaalliseen oloon löytyy lämpömittarista. Vielä jouluaattona hikoilimme kolmenkymmenen asteen lämmössä ja runsaassa auringon paisteessa, mutta toisin on nyt. 
Sisälämpötila kohoaa iltapäivään mennessä viiteentoista asteeseen. Hyvänä päivänä. 
Yöllä pysytään plussan puolella lämmittimien ansiosta. Sähkö on niin porvarihinnoissa, että lämmittimien käyttöä vältellään viimeiseen saakka. Säästetään yöhön, jottei aamulla tarvitse ikkunoiden lisäksi raaputtaa kuin nenänpää.
Siinä ei paljon tuttavien facebook viestit enää lämmitä missä kadehtivat hiekkaan upotettuja varpaitamme!!?? Totuus paljastettakoon, että kaksista villasukista huolimatta jalkapohjat ovat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän kohmeessa. Hurrr. 
Paikalliset ystävät eivät puolestaan ymmärrä miten olemme näin kylmissämme. Suomessahan on aina kylmä?
Niin. Ulkona. Eikä edes aina. Sisällä meillä on vähintään se parikymmentä.

Joten lienee päivän selvää, että joku sauna-ilta olis nyt kova juttu. Lattialämmitys. Takka.
Ja tätähän ruokkii puolestaan ne kavereiden facebook statukset niistä lämpimistä saunoista. Takkamakkaroista.
Tasan ei mene onnen lahjat.

ps. Meillä on ollut suomalaisen ruuan viikko. Perinneherkkujen. Tuttujen makujen jo lapsuuden kodista. Ihan vaan sattumalta juuri nyt. Fiiliksen pohjalta. Olen loihtinut jälkiruuatkin miltei joka aterialle. Juhlallista. 
Nyt alakerran valtaa sarpanevassa hautuva lihapadan tuoksu. Vuoden ensimmäistä illallista odottaen.

-Oikein hyvää ja onnellista vuotta-