keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Soppaa ja mustaa valkoisella


Välillä mietin itsekin, että miten sitten joskus taas pystyn tähän kaikkeen kun työlistalla komeilee vähintään se 40 työtuntia kaiken tämän päälle?
Olen mielestäni tähän saakka ollut oikein organisointikykyinen, aika tehokas ja näppärä kalenterin pyörittäjä, mutta nyt tuntuu että ne itsetunnon rippeet alkavat karisemaan kuin kuusen havut konsanaan.


Tänään minua piti kiireisenä mm. yhden auton pesu ja sen siirto yläkertaan. Vähän naamiointia (patjaa, lakanaa sun muuta rompetta auton viereen ja ympärille) jotten paljastu. Imigraatissa saimme leikkiä taas koko perhe kriminaaleja ja upottaa sormet yksi toisensa jälkeen musteen kautta valkoiseen paperiin. Tämä siis aina noin vuoden välein, jotta poliisin pysäyttäessä voi hyvillä mielin todistaa oleskelevan maassa täysin luvallisesti. Ja matkustaessa nauttia kansalaisten alennuksista.

Pakollisia kaupassa käyntejä ei voinut välttää tänäänkään. Sekä lisäksi lasten kova painostus joulukoristeiden ynnämuiden härpäkkeiden laittoon kasvoi sietämättömäksi, joten siinä ruuan laiton, pyykin pesun, läksyjen teon ja parin e-mailin välissä onnistuin pystyttämään yhden kappaleen joulukuusia, suhautella siihen vähän lunta, paketoida pari pakettia, askarrella muutaman tontun, liimata yhden kappaleen enkelin päitä takaisin paikoilleen, tuomaroida 6 erimielisyyttä, vastailla 26 kysymykseen, pyyhkiä yhdet kakat ja parit nenät, etsiä 7 kertaa hävinnyttä superpalloa, lohduttaa kahdet itkut ja selvitä yksistä itkupotkuraivareista.

Nyt illalla kun meno on jo rauhaantunut, kuusi on ainut joka on näkyvästi esillä päivän tapahtumista. Harmiksemme se on ulkona. Emmekä näe sitä. Kaikki muu tehty ja tekemätön on hautautuneena jonnekkin tuonne kaiken "romppeen ja hässäkän alle", joten olo on aika nolla. naatti. finaali.
Eikä muuten tarvitse murehtia, että huominen olisi yhtään sen hiljaisempi.


Nostaa hattua kaikille vanhemmille, noille arjen sankareille. Suurperheellisille. Yksinhuoltajille. Sairauden kanssa painiville.


Lisäksi loppuun vinkki kasvis-nirsoille:
Kasvissosekeitto. Uppoo. Ainakin meillä. Niin porkkanan kuin broccolin vihaajille.
Pyydetään lisää niin että (edelleen) semi-äreä äitikin on hetken ei niin äreä  ja tuntee itsensä onnistuneeksi, kerrankin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!