keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Soppaa ja mustaa valkoisella


Välillä mietin itsekin, että miten sitten joskus taas pystyn tähän kaikkeen kun työlistalla komeilee vähintään se 40 työtuntia kaiken tämän päälle?
Olen mielestäni tähän saakka ollut oikein organisointikykyinen, aika tehokas ja näppärä kalenterin pyörittäjä, mutta nyt tuntuu että ne itsetunnon rippeet alkavat karisemaan kuin kuusen havut konsanaan.


Tänään minua piti kiireisenä mm. yhden auton pesu ja sen siirto yläkertaan. Vähän naamiointia (patjaa, lakanaa sun muuta rompetta auton viereen ja ympärille) jotten paljastu. Imigraatissa saimme leikkiä taas koko perhe kriminaaleja ja upottaa sormet yksi toisensa jälkeen musteen kautta valkoiseen paperiin. Tämä siis aina noin vuoden välein, jotta poliisin pysäyttäessä voi hyvillä mielin todistaa oleskelevan maassa täysin luvallisesti. Ja matkustaessa nauttia kansalaisten alennuksista.

Pakollisia kaupassa käyntejä ei voinut välttää tänäänkään. Sekä lisäksi lasten kova painostus joulukoristeiden ynnämuiden härpäkkeiden laittoon kasvoi sietämättömäksi, joten siinä ruuan laiton, pyykin pesun, läksyjen teon ja parin e-mailin välissä onnistuin pystyttämään yhden kappaleen joulukuusia, suhautella siihen vähän lunta, paketoida pari pakettia, askarrella muutaman tontun, liimata yhden kappaleen enkelin päitä takaisin paikoilleen, tuomaroida 6 erimielisyyttä, vastailla 26 kysymykseen, pyyhkiä yhdet kakat ja parit nenät, etsiä 7 kertaa hävinnyttä superpalloa, lohduttaa kahdet itkut ja selvitä yksistä itkupotkuraivareista.

Nyt illalla kun meno on jo rauhaantunut, kuusi on ainut joka on näkyvästi esillä päivän tapahtumista. Harmiksemme se on ulkona. Emmekä näe sitä. Kaikki muu tehty ja tekemätön on hautautuneena jonnekkin tuonne kaiken "romppeen ja hässäkän alle", joten olo on aika nolla. naatti. finaali.
Eikä muuten tarvitse murehtia, että huominen olisi yhtään sen hiljaisempi.


Nostaa hattua kaikille vanhemmille, noille arjen sankareille. Suurperheellisille. Yksinhuoltajille. Sairauden kanssa painiville.


Lisäksi loppuun vinkki kasvis-nirsoille:
Kasvissosekeitto. Uppoo. Ainakin meillä. Niin porkkanan kuin broccolin vihaajille.
Pyydetään lisää niin että (edelleen) semi-äreä äitikin on hetken ei niin äreä  ja tuntee itsensä onnistuneeksi, kerrankin.


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

voiko ihanammin arki enää alkaa


Me siis kotiuduimme lomalta muutamia päiviä sitten ja paluu (kylmään) arkeen on alkanut.
Ja lomahan ei ole mitään ilman pikku haavereita ja sairastumisia.
Loma-asunnostamme hajosi mystisesti yksi hurrikaani ikkuna, minä onnistuin hävittämään keskivertoa tyyriimmän sukellusmaskin snorklausreissulla sekä kotiin palatessa 60% meistä kärsi tujakasta vatsataudista.

Kuulostaa pieleen menneeltä lomalta, mutta sitä se ei onneksi ollut!
Tili ei juuri luvuilla koreile ja matkaväsymystäkin oli hieman ilmassa, mutta reissu oli kerrassaan mahtava!

Matkustimme täällä Mexicossa, Karibian rannikolla. Cancun, Playa del Carmen, Tulum, Cozumel, Isla Mujeres sekä maailman seitsemäs ihme Chichen Itza tuli koluttua läpi.

Kuvia on niin paljon, jotta niiden purkamiseen ei meillä muutama ilta riitä. Lupaan kuitenkin palata lomaan kuvien ja tarinoiden merkeissä.
Ja koska matkustimme koko perhe, matkakertomusta luvassa myös luonnollisesti lapsiperheen näkökulmasta. Mikäli jotakuta käy reissaaminen hiukomaan, mutta lastenhoitajaa ei ole tiedossa. ;)

lauantai 24. marraskuuta 2012

raitaa, palloo, värejä!


Ei. Nyt ei ole kyse joulukoristeista, vaikka niin otsikko kovasti harhaan johtaa, vaan kyse on päivän asusta joka sai semiäreän äiti-ihmisenkin hymyilemään.

- Kappas! Valitsiko isi vaatteet? 
- Si. (suomeksi siis kyllä)

En jatkanut keskustelua tämän pidemmälle. Tyttäreni näytti erittäin tyytyväiseltä päivän asuunsa ja kipitti käsilaukut heiluen sohvalle.

lauantai 10. marraskuuta 2012

lomalla viimeinkin

voin ottaa iisimmin..

Nämä lähtee nyt kärventämään nahkaa, tunkemaan valkoista hiekkaa varpaiden väliin ja ihmettelemään pyramideja.

kuullaan viimeistään parin viikon kuluttua!



Kuva: http://prettystuff.tumblr.com/post/25655633693

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Lashes, extreme Lashes


Tänään kävin huollattamassa hieman itseäni. Pedikyyrissä sekä ottamalla ripsienpidennyksen. Ajattelin että ripset toimisivat "lomameikkinä" ja helpottaisi laittautumista.

Ripsipidennyksiä mulla on ollut ennenkin ja olen ollut niihin todella tyytäväinen. Olen kokeillut eri merkkejä ja parhaaksi olen todennut Xtreme Lashesin.

Täällä olen etsinyt ripsienpidennyspaikkaa niin kauan kuin muistan. Ystäväni onneksi tiesi paikan missä ripsienpidennyksiä saa.
Mennessäni kauneushoitolaan ja istuessani "sotkan viidenkymmenen markan toimistotuoliin" epäilykseni alkoi herätä. Siinä vaiheessa kun Rouva irroitteli ripsitupsuja "seppälän tekoripsi paketista" olin varma ettei tästä käynnistä jäisi xtreme lashin kaltaista kokemusta.
Rouva ojensi käteeni tuulettimen ja sitten mentiin! Kahden ripsitupsun jälkeen olisi tehnyt mieli kiljaista! Liima kirveli ja poltteli ripsien juurissa. Mieleeni juolahti ensimmäiset kokemukset "ripsipidennyksistä" joskus kymmenen vuotta taaksepäin. Silloin ripsiliima oli jotain aivan muuta kuin silmä-ystävällistä ja kirvelyä saattoi kestää parikin päivää.
Rouva kehotti pitämään silmiä auki, mutta siinä tapauksessa olisi mun silmämunat tippuneet lattialle. Kun huomautin ystävällisesti kirvelystä, Rouva tunki tuulettimen niin lähelle että tunsin kuinka uudet uljaat ripseni hipaisivat ropellia.


Nyt muutama tunti ripsien laiton jälkeen kirvely on jo huomattavasti vähäisempää.
Xtreme Lashes on ihana muisto menneisyydestä, eikä näiden ripsien ulkonäkö ole kaikista luonnollisin.
uusien laitto olisi 20 päivän päästä. En mene. Kitkuttelen omillani ja tuhraan maskaralla entiseen malliin.



kuvissa ripset ei näytä yhtään niin huonolta kun mitä ne ovat. Positiivisesti voisin vielä jatkaa ettei hintakaan ollut paha, 8 euroa. Kirvelystä.


tiistai 6. marraskuuta 2012

Ai niin, pst..

Ryhdyinkin valittamaan ääneen tätä (mainos)postin kaipuutani.

Ei mennyt montaa päivää kun posti-pate oli mitä ilmeisemmin saanut vihiä katalooki-kuumeestani.

Siinä se törrötti, eteisen lattialla. Oven raosta pujautettuna.


Seuraavaksi taidan valittaa rahan puutteesta..

"veltto lihas vie ihmisen kauheaan turmioon"


Ai että miten sen urheilun laita? Painonhallinnan?
Nooh, sanotaan nyt näin, että liikunta on iskostunut persauksiin entiseen malliin, mutta kuukauden mittainen on-off-flunssa on haitannut treenejä ahkerasti.

Tänään otti salilla välillä tosi koville pusertaa puntteja ylos. Oklotti, huimasi ja tuntui että voimat loppuivat kesken. Viime salista oli (flunssien takia huom) jo kolmisen viikkoa, joten aloittelija ottein mentiin.

Huomenna sitten reipas tunnin mittainen aamu lenkki, niin eikohän nämä keuhkot tästä vielä ryhdisty!

En taida pukeutua tulevalle rantalomalle ihan niihin pienimpiin bikineihin, mutta luotto on nyt hyvä! (tälläinen lapsenomainen itseluottamus on vain hyväksi tässä tilanteessa)

Tuossahan tuo aamun proteiini-ateriankorvike lasissa kelluu. Pistin mansikan houkuttelemaan aistejani, mutta se upposi.


Älä unohda venytellä!


maanantai 5. marraskuuta 2012

Halloween

Hola amigos!

Täällä on ollut aikamoista sutinaa viikon verran.
Viime viikolla meillä oli lasten koulun halloween juhlat, halloween juhlat kotonamme sekä vielä thanksgiving dinner partyt, joten jo järjestelyihin upposi miltei koko viikko.

Tämä viikko menee Suomi-vierasta odotellessa sekä aurinkorasvan metsästyksessä ;)
Pian sanomme adios ja painumme rannalle rentoutumaan!

Tässä kuvia halloweenistä. Tervetuloa kemuihimme!