maanantai 31. joulukuuta 2012

uudenvuoden muisto


Tasan seitsemän vuotta sitten seisoin hämärässä huoneessa. Kynttilät paloivat luoden lepattavia kuvioita huoneen seinille. Valaisten kevyesti läsnäolevien väsyneitä kasvoja. Vieressäni seisoi mieheni. Vapisevin jaloin. Mustissaan.
Huoneen vasemmassa reunassa virka-asuun pukeutunut pappi soitti raskaasti virttä. Vapisevin käsin. Edessäni lattialla oli kukkia. Ja valkoinen pieni arkku.
Silmäni olivat raskaat enkä pystynyt juuri näkemään läpi kyynelten. Hengittäminen sattui.
En halunnut olla siinä hetkessä. Halusin pois. Takaisin. Toisaalta en halunnut sen hetken koskaan päättyvän. Loppuvan, sillä siltä se silloin tuntui, kaiken lopulta.

Hyvästeiltä. Viimeiseltä kosketukselta ennen totaalista pimentoa. Viimeistä viiltoa rinnassa joka ajaisi entistä pahempaan ahdistukseen. Tuskaan. Suruun. Kaipuuseen. Loputtomuuten. 
Vuosi oli vaihtumassa uuteen, mutta meille se tuntui merkitsevän loppua.
Kuinka voin luopua sinusta. Rakkaani. Sinusta, joka et luoksemme jäänyt.

Muistan kuinka lumi narisi kenkien alla kun isäsi kantoi sinua viimeiselle matkalle. 
Matka kappelista haudalle tuntui ikuisuudelta, ja samaan aikaan aivan liian nopealta.
Yritin vielä kerran herätä. Olin yrittänyt sitä joulusta saakka, mutta painajainen vain jatkui. 
Miksei kukaan voinut pysäyttää aikaa. Palata takaisin. Muuttaa suuntaa.

Nyt seitsemän vuotta myöhemmin tuska on muuttanut muotoaan. Surun kanssa on oppinut elämään. Kaipuu on läsnä edelleen, mutta tosiasiat jouduttu hyväksymään.
Kaikki ei loppunutkaan. Opimme elämään asian kanssa. Vuosi vuodelta helpommin ja helpommin, muttei koskaan helposti.

Joskus näen sinun leikkivän. Juoksevan pihalla. Auringon säteet valaisevat vaaleita hiuksiasi. Juoksen perääsi. Yritän koskettaa tukkaasi. Naurat. Hymyilet. Hymyilen takaisin. Hädin tuskin näen läpi kyynelten.

Kaivoin esiin sinun laatikkosi. Nuuhkaisin pehmoleluasi jota et koskaan ehtinyt näkemään. Silitin muistokirjeiden pintaa, kosketin harsoasi. Niinkuin aina tähän aikaan vuodesta.
Muistan edelleen mitä kirjoitin sinulle. Kirje, joka on edelleen omalla paikallaan laatikossasi. Kirje jota en koskaan avaa.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Pieni suuri hetki

Niitä arjen pieniä suuria hetkiä.
Niitä jotka saa sydämen pakahtumaan onnellisuudesta.
Huokaisemaan kiitollisuudesta.

Annoin tyttärelleni tänään kolikon. Yksi tärkeimmistä, hello kitty lompakko huusi tyhjyyttään. Isoveli oli tarinan mukaan kähveltänyt sisällön.
Katsoin kuinka tyttäreni silmät loistivat kilpaa räikeän lompakon rinnalla.
Tunsin kuinka pieni kämmen puristi kolikon talteen.
Pienet sormet pyörittelivät kolikkoa. Välillä upottaen sen lompakkoon ja poimiakseen sen takaisin.
Vilkaisten tyytyväisenä minuun ja juosten leikkimään. Kolikko pienessä kourassaan.
Hetken kuluttua kuulin kuinka koon 24 reinot sipsuttivat takaisin luokseni.

-Auppaan. Tyttäreni tokaisi katsoen vuorotellen minua ja kolikkoaan.
-Kyllä. Vastasin hymyillen. Kun menemme kauppaan voit ottaa kolikkosi mukaan.
-Seche (leche=maito) Maireat suupielet vastasivat.
-Hieno idea! Voit ostaa sillä maitoa. Hymyilin takaisin entistä leveämmin.
-Si Mami!

Sanat Si Mami tuntuivat niin hyvältä. lämpimältä. Niinkuin tyttäreni olisi sanonut rakastavansa minua. Niin kuin se olisi tullut suoraan sydämestä. Tunteella. Mutta kuitenkin itsestään selvyytenä.


-Niin minäkin sinua-


lauantai 29. joulukuuta 2012

kotini on linnani, wc vie mun pinnani

Meillä on viisi vessaa. (aloitin heti näin houkuttelevasti). Kaikki nämä toimivia ja muutenkin kelpo hyttejä.

En tiedä mikä siinä sitten aina on, kun arjen tohinan keskellä yritän livahtaa hetkeksi toiletin puolelle nauttimaan "omasta ajasta" sinne tuppaa porukkaa perästä kuin stockmannin hulluille päiville konsanaan. Meno on kuin Helsingin rautatieaseman aamuruuhkassa.
Siinä on ihan turha yrittää pelata rauhassa candy crushia. Syventyä cosmopolitaniin.

Perus nenän pyyhinnät ja tanssiesitykset kuittaan siinä samalla istuessani, mutta kun siihen tullaan viereen kärvistelemään ja voivottelemaan. Pitämään peukaloa peräluukussa ajastin toisessa kädessä, niin tekee mieli kyllä muistuttaa niistä neljästä muusta vessasta. Menkää sinne!

Vessan ovia meillä ei ole suljettu saati lukittu kolmeen neljään vuoteen. Toisinaan, pakon sanelemana (vieraita) kun sitten ovi suljetaan ja lukitaan, menevät lapset suorastaan pois tolaltaan. Alkaa armoton oven koputtelu ja oven alta tirkistely. Huhuilu.

-äiti!? mitä sä siellä teet? avaa ovi!!
-ai mitäkö?! no tarpeitani!!

Ja koska päiväsaikaan ei ole "hy
tin" puolella juuri aikaa syventyä näihin edellä mainittuihin viihdykkeisiin, on aikaa ajatella. ideoida.
Tästä syntyneenä olen kehitellyt salavessan. Kulkee kauppanimenä SHIT. Secret Hobby In Toilet (patentti on vielä hakematta). Tämä hytti suunniteltaisiin jo talon rakennus vaiheessa, mutta sen asennus onnistuu myös jälkikäteen. Idea on yksinkertainen: wc joka naamioidaan. Vaihtoehtoja on puolestaan monia, kuten:

 - Lukutoukalle "kirjahylly" josta tiettyä kirjaa painamalla avautuu salaovi tuonne 
alapään autuaaseen maailmaan. Aika klisee, mut toimii!

- Elokuvien ystävälle tarjolla olisi "aikakone". Star Trek tyylinen ohjaamisto joka koordinoi verkkokalvosi ja näin ollen avaa luukun todelliselle aikamatkalle.

- Insinöörille "pulmataulu" jota pelaamalla ja arvoituksia ratkomalla pääsisi peremmälle. (tätä ei suositella kuitenkaan kovin kiireisille peräsuolille pulmien haasteellisuuksien vuoksi).

- Kotikokeille tai alan ammattilaisille viimeisintä huutoa tarjoava moccamaster. Vivuista vedetään tarpeiden mukaan ja salaovi aukeaa tuoreen kahvin tuoksun siivittämänä.

Perusvarustuksiin kaikissa malleissa kuuluu tietenkin ääniä vaimentavat eristeet,
pukamavoide ja tv-ruutu josta voi halutessaan seurata muun perheen puuhia. Hihitellä tuloksettomille äidin etsintä yrityksille.

Siinä sitä sitten saisi pistää pakarat miellyttävästi posliinia vasten. Pikkujoulun jälkeisenä aamuna posket miellyttävästi posliinia vasten.
Istahtaa. Rauhassa. Syventyä ehkä siihen cosmopolitaniin. Perhe lehden pinnan pidennys ohjeisiin.


Toivottavasti tämä sai jonkun avuttoman wc harrastajan hapuilemaan puhelinluettelosta numeroani ja tilaamaan prototyyppiä?

torstai 27. joulukuuta 2012

Joulua joulua










Meillä oli historiamme ensimmäinen joulu keskenämme. Vain me neljä. Kotona. Toinen joulumme Mexicossa. Ja aina yhtä nopeaan ohi. Päätettiin että ensi joulu ollaan vuorostaan Suomessa. Toivon mukaan läheisten ympäröimänä. 

Täällä jouluaatto on normi työpäivä. Joulupäivän useimmat ovat vapaalla. Mies otti aaton vapaaksi jotta saamme viettää joulun yhdessä.
Aatto mentiin aika perinteisin suomalaisin menoin: Aamulla riisipuuroa, vähän parempaa päälle, lumiukkoa dvd:ltä ja skype yhteydet lähimmäisiin. Sen jälkeen ulkoilua, joka tänävuonna oli pulkkailun sijaan "autoilu" (lasten sähköauto) ja hikinen kävelylenkki noin kolmessakymmenessä asteessa. Reippailtiin viemään työvuorossa oleville asuinalueemme vartioille leipomaani valkosuklaa-bayleyskakkua. Joulumieltä!
Ulkoilun jälkeen oli jouluruuan vuoro ja "sauna". Saunan virkaa meillä toimittaa toisinaan tälläinen suomalais-mexicolainen DIY-sauna: lämmittimiä, kynttilöitä ja lämminta vettä! (ei sekoiteta turvallisuussyistä)! Iphone pakastepussiin ja jouluradiosta volyymit kaakkoon. Toimii. Korvikkeena.
Pukkikin oli piipahtanut säkkeineen "joulusaunan" aikaan. Tuonut tuomisiaan. Kaikille jotain.

Muutama ystävä oli kutsunut meidät juhlistamaan joulua kanssaan, mutta koska olimme vielä vähän huonossa hapessa sairastelun suhteen päädyimme kotijouluun. 
Lyhyesti referoitakoon, että Mexicossa jouluaattoa juhlitaan isoissa porukoissa. Sukulaisten ja ystävien kesken. Pinataa paukutellen ja syöden ison kaavan mukaan. Todellista yhdessäoloa.


Oltiin suunniteltu pientä reissun tynkää naapurimaahan uudeksivuodeksi, mutta sairastelun vuoksi siirrämme sitä nyt ainakin muutamalla viikolla.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Tunnelmallista joulua








- Kun maas on hanki ja järvet jäässä ja silmä sammunut auringon, kun pääsky pitkän on matkan 
päässä ja metsä autio, lauluton, käy lämmin henkäys talvisäässä, kun joulu on, kun joulu on -

KUN JOULU ON
Alpo Noponen  

riisipuuroa ulkosuomalaisittain

Huh puh ääh puh kääk daam hoh huh ...

Tauti alkaa olla selättty joten täällä valmistellaan nyt joulua kaksin käsin. Mun joulumieli painui alas tuonelaan sairastumisen myötä, mutta josko se nyt nousisi kuolleista tämän ahertamisen myötä.

Innostuin tekemään eilen elämäni ensimmäisen porkkanalaatikon, josta tuli yllättäin todella hyvää. Tänään pyöräyttelin riisipiirakat aamutuimaan, nekin ensikertaa. Niistäkin tuli kaikkien odotusten vastaisesti maukkaita. Tosin niiden ulkomuoto muistuttaa mielestäni enemmän jotakin muuta kuin riisipiirakkaa, mutta maistuipahan ainakin perheen kaksilahkeiselle.

Meillä meinasi puuroriisi loppua kesken (anoppi toi yhden paketin viimevisiitillä), joten kätevänä emäntänä, täydellisenä puolisona ja huolehtivana joulumuorina ratkaisin tietenkin ongelman: sushi riisiä.

Toimi kuin nenä päässä. Ratti autossa. Kynä penaalissa.
Tuli miltei samanmakuista kuin puuroriisillä. Pienen pienellä hiuksen hienolla erolla.
Sitä puuro soossia on nyt sitten laitettu niin porkkanalaatikkoon kuin riisipiirakoihin. Perfecto!

Joten kehotankin kaikki ulkosuomalaiset tarttumaan sushi riisiin ja punaiseen maitoon, niin johan on suomalainen joulu ovella! Tahi kattilassa.

Metri-osaston dvd alkaa uhkaavasti siirtyä lopputeksti osioon, joten nyt täytyy kiiruhtaa viimeistelemään perunalaatikko ennen kuin joku taas roikkuu räkänokkana lahkeessa ja toinen esittää taitavasti nälkään nääntynyttä. Se on morooo!!

Ps. Pahoittelen etten ehtinyt lisäämään kulinaristin kuvaa riisipuurosta.

torstai 20. joulukuuta 2012

Tosi on


Tosi ystävyyttä on, kun ystävä ostaa puolestasi lapsellesi esiintymisasun koulun joulujuhlaan sillä välin kun sinä makaat kuumeessa.

Tosi rakkautta on keittää kuumaa, vitamiinirikasta ponchea sairaalle puolisolle.

Tosi turhauttavaa on astianpesukonetta tyhjätessä pohtia miksi ruokailuväline-osastossa on aivan liikaa reikiä niille. Mikäli täytät ne kaikki, puolet eivät peseydy laisinkaan.

Tosi ärsyttävää on, kun olet niin sairas että jokainen liike saa hien pintaan, hengityksen salpautumaan ja sinut toimettomaksi.

Tosi perseestä on pestä rikkoutuneita pastakastikepurkkeja keittiön lattialta joulujuhlaanlähtökiireessä.

Tosi veemäistä on sitten seuraavaksi nyppiä niitä lasinsirpaleita sukanpohjasta. Edelleen siinä joulujuhlaanlähtökiireessä.


Veekäyrä on puhunut puolestaan. Toivottavasti ensi kerralla jo positiivisemmin.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

kaikki samassa paketissa

Aloitin tämän kirjoittamisen jo joskus viime viikolla, kun flunssa kolisteli pääkopassa, mutta vointi oli vielä kohtalainen. Oli niin paljon kaikkia juttuja jaettavaksi, muttei aikaa kirjoittaa. Sittemmin täällä on niin olo kuin pääkoppa heittänyt häränpyllyä niin että heikompia heikottaa.

Meihin iski oikein kunnon sitkeä influenssa. Lääkärin mukaan, meidän onneksi ei kyse kuitenkaan ole tipu-flunssasta eikä jouluisasti possu-taudistakaan, vaan A-luokan ärhäkkä influenssa. Influenssa joka kaatoi meidät totaalisesti sohvan ja sängyn uumeniin. Tauti joka sai äidin kaivamaan ruokakomerot pohjiaan myöten keksiessään jälkikasvulle murkinaa.


Eilen vointi oli onneksi jo niin hyvä, että kykenin kaartamaan mc-donalsin

autokaistalle hakemaan lapsille kunnon ruokaa. Ei ehkä sitä ravintorikkainta, mutta parin päivän leipä-muro-puuro-osaston jälkeen tämä suoritus sai jopa äidin kyyneliin. Lasten riemun yltämättömiin. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Tänään puolestani kykenin ajamaan lapset kouluun ja sillä samalla vedolla lähikauppaan. Tosin kotiin päästyäni en enää kyennyt lajittelemaan ostoksia paikoilleen, saati tekemään vitamiini-smoothieta  jonka aineksia olin tarkoin kaupassa valinnut, vaan paine päässä ja tutina jaloissa pakotti pötkälleen.

Mies puolestaan ei ole sitten eilisaamun kyennyt juuri sohvan ja sängyn välimaastoa pidemmälle. Joten täällä ei ole paljon joulun suhteen ehtinyt tekemään. Tai oikeastaan minkään suhteen. Thanksgod mä hommasin melkein kaikki lahjat jo hyvissä ajoin. Pastoin piparit. Leivoin tortut.

Illalla olisi vielä lasten koulun joulujuhla ennen joululomalle siirtymistä, joten sinne olisi tarkoitus saada paikalle edes toinen meistä. Kohokohta jota on odotettu koko kuukausi. Siksi pyhitänkin tämän(kin) päivän totaaliselle levolle, dropeille ja kuumalle juomalle. Salud. Terveydeksi.


Pakko nyt tähän loppuun on kuitenkin mainita se poin
tti mitä alunperin olinkaan kirjoittamassa, ennen kuin sain muokata tekstin tälläiseksi sairastupa stooriksi.
Tein nimittäin aikamoisen havannon tässä männäviikolla. 
Poikani söi aamiaista, (tuttuun tapaan) pyöritteli toisella kädellä ninjago:ta pöydän pintaa pitkin, hypähteli tasaseen tahtiin baarijakkaralta lattialle ja takaisin, milloin poimimaan pudonnutta lusikkaa, milloin ihmettelemään ohi kulkevaa muurahaista joka kuljetti keksin murua hartioillaan. 
Hetken taas katseltuani tätä mahdotonta rimpuilua (ja muutaman totisen silmäyksen jälkeen) en kyennyt pidättelemään enempää vain annoin palaa. 
Nalkutin. Muistutin mitkä olivatkaan säännöt ruokailun suhteen. Muistutin keskittymään ja tekemään yhden asian kerrallaan. 
Ahaa! Tässä vaiheessa tajusin lopettaa. Miettiä mitä sanoin. Pohtia mitä olin opettanutkaan. Tekemään yhden asian kerrallaan loppuun.
Miksi urputamme ettei miehet kykene tekemään kahta asiaa samaan aikaan, jos pienestä pitäen nalkutamme aiheesta? Opetan(ko) poikani tähän muottiin?
Tuli vaan mieleen. Rupesin pohtimaan. Heräsin miettimään.

Ehkä tämä on enemmänkin myytti? Luulen kuitenkin jatkavani samalla linjalla. Nalkutuksen pyrin vaihtamaan hieman positiivisempaan sävyyn. 

Oppia ikä kaikki sanoi jo esi-isämme.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Joulusiivousta


Totta, sunnuntaihan on pyhäpäivä, mutta me pyhitettiin se myös siivoukselle.
Kelit on siis kohdillaan. Ja kakspyöräset puhtaimmillaan.
Hyvää kolmatta adventtia!

lauantai 15. joulukuuta 2012

joulu kotona


Meidän koti on puettu jouluun. Ensimmäiset koristeet löysivät paikkansa marraskuun viimeisenä päivänä. Joulukuusia oli jo jokaisessa talossa, virastossa ja kouluissa, joten lasten kova painostus sai äidin taipumaan viikossa koristeiden laittoon.
Lasten mielipuuhaa onkin illalla pimeän tultua lähteä pyöräilemään asuinaluettamme ja ihastella joulukoristeita. Täällä koristelu on runsasta (häviää kuitenkin naapurimaalle), eikä puhallettavia pukkeja ja poroja säästellä. Nämä puhallettavat (siis sähköllä toimivat ilmakoristeet tai mitä nyt ovatkaan) on ehdottomasti lasten suosikkeja! Niiden kohdalla pysähdytään aina. Joka-ikinen kerta. Ihailemaan ja kummastelemaan.


Me jätettiin muuttokuormasta joulukoristeet pois kokonaan (en vieläkään ymmärrä mikä tässä oli ideana?), joten joulukoristeita on ostettu ja tehty itse kotia koristamaan. Tämän kranssin väsäsin kaiken muun puuhan ohella. Oli todella nopea tehdä. Kranssin ostin valmiina. Kuten myös kävyt, hieman rautalankaa pyöräyttäen kävyt sujahtivat paikoilleen. Paketit ja tähdet askartelin kaapista löytyvistä tarvikkeista. Aikaa tähän meni kokonaisuudessaan puoli tuntia.

Koko perheen voimin pyöräytettiin lumiukko takapihalle.

Pinata on olennainen osa Mexicolaista joulua. Viime jouluna meillä oli valtava, nyt mentiin hillitymmin. Joulupäivänä sitten urheillaan joulusuklaat vartalosta tätä mätkiessä.


Ai niin. Niinhän siinä nyt sitten kävi, että minun lisäksi pojalla nousi kuume ja saimme unohtaa mini-kaupunki lomamme Mexico Cityyn. Joku toinen kerta sitten.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Millainen on sinun joulusi? (sis. haasteen)


Millainen on sinun joulusi?

Kuva: Jony Karlsson
aukea.net

Blogin kaunis pieni elämän Anne lähti yhdessä Seinäjoen HOPE-yhdistyksen kanssa tekemään joululahjakeräystä alueen lapsiperheiden lapsille. Lahjoittajana voi toimia kuka tahansa ja tänä vuonna yhdistys keräsi uusia tavaroita lapsille joululahjoiksi.
Koin välittömästi, että tämä olisi mun juttu! Joten lähdin mukaan lahjoittamaan. Nyt kaikki paketit on toimitettu HOPElle josta ne sitten toimitetaan eteenpäin lapsiperheille. Lahjoittajia oli mukana todella paljon. Kiitos!

Jos haluat joskus auttaa vähävaraisempia tai koet anopin lahjan hankinnan ylivoimaiseksi, on siihen olemassa ratkaisu. Netistä löytyy mm. http://www.toisenlainenlahja.fi sekä https://toivekauppa.pelastakaalapset.fi/ mistä löytyy taatusti lahjaideoita. Edullisin lahja jo 5 eurolla, joten pienelläkin panostuksella voit olla mukana. Lisäksi monet kunnat ja kaupungit järjestävät keräyksiä. Joulupuukeräyksiä järjestetään myös useimmissa kaupungeissa. Monella yhdistyksellä on myynnissä joulukortteja joilla voit myös olla tukemassa apua tarvitsevia.
Auttaa voi monella tapaa. Avuntarpeessa olevia on monia. Niin kotimaassa kuin kauempanakin. Mikä voisi olla sinun juttusi?

Olethan mukana? Auttamassa. Luomassa jollekin hieman parempaa joulua. Tulevaisuutta. Elämää.

Minä ostin juuri kuusi kanaa. netistä, muutaman klikkauksen taktiikalla. Allerkikkona laitoin ne eteenpäin niitä enemmän tarvitseville.

Joulu koulussa


Lasten koulukin on puettu juhlaan.
Näitä jaksaa ihastella varsinkin kaksvee. Päivästä toiseen.






Jahka joulusta päästään, niin pitääkin muistaa kertoa täkäläisestä koulusysteemistä hieman enemmän.

Hyvää viikonloppua! Me mennään käymään mini-kaupunkilomalla, sikäli mikäli huomiseen mennessä kukaan  ei ole tämän pahemmin sairaana.
Adios!

torstai 13. joulukuuta 2012

TO DO


Kuulostaako tutulta?
Päätät  (jatkuvasti) että -"tänään kyllä varmasti menen ajoissa nukkumaan." Jos menis heti ysin jälkeen?
Sit kello tulee 23.
Pian 24.

Nyt on kyllä mentävä. Aamulla taas aikainen herätys. Ja tää flunssakin varmaan lähtis nopeammin hyvillä unilla pois..

Vihdoin klo 00.30 sammutan tietokoneen, valot ja töppöset kohti makuuhuonetta. kunnes,
ahh! Pesukoneessa on märät pyykit.
Pyykinripustuksen jälkeen raahaudun kohti makuuhuonetta. Korjaan kylpyhuonetta. Naaman pesu ja rasvaus. Hampaanpesu, tukanharjaus. Hipiän rasvaus.

Ja about kello 01.00 pääsen vihdoin sänkyyn.
Parit yöherätykset (milloin minkäkin toimesta; pisuhätä, lapset herättää/valvottaa, painajaiset, puutunut käsi).
Ja aamulla  herätessä olo on kaikkea muuta kuin levännyt. Tiedäthän, naama turvoksissa, pieni päänsärky koputtelemassa ohimolla. Tarmokkaana uuteen päivään.


Mä oon ollut kyllä nyt erityisen väsynyt. Iltaisin koneella ja muissa askareissa on mennyt aivan liian myöhälle. Kaksvee päiväkuivana herättää myös öisin parista kolmeen kertaan, koska ei suoriudu itse virtsaamisesta. Muistot ovat palautuneet erittäin lämpimästi molempien lapsien vauva-aikaan jolloin luonnollisempaa öisin oli herätä kuin nukahtaa.

Ja koska uni on meille ihmisille elintärkeää (tutkimustietoa löytyy googlettamalla), eikä pahitteeksi olisi vastaanottaa lisää unta kauneudenkaan nimissä, aion pyhittää tämän illan aikaiselle nukkumaanmenolle. Pökin miehen yöllä pissattajaksi.
Ehkä huomen aamulla huomaan flunssan vetäytyvän takavasempaan, silmäpussin suorenneen ja mielen virkistyneen? Mene ja tiedä. Mutta kokeilla aion!

Kokeilusta tulikin mieleen että aloitin eilen "askartelemaan" konkreettista TO DO listaa. Sellaista hieman tyylikkäämpää minkä voi jättää esille. Sieltä sitten toivon mukaan kukin ruksaa tasaseen tahtiin yli tehtyjä juttuja. Ajatus hyvä kymppi, toteutus jää nähtäväksi.


Se on kuulkaas pian jo kolmas adventti ja joulu jo ovella!
Pitääkin pitää kiirettä yhden haasteen kanssa jonka ajattelin heittää teille kaverit!
Kuullaan pian!


tiistai 11. joulukuuta 2012

kauniit lahjapaketit




Kauniit lahjat on mukava kääräistä kauniisiin paketteihin. Tässä ihania ideoita astetta omalaatuisempiin lahjoihin. Näitä on kiva säilytellä jo ennen joulua kuusen alla tai pöydillä somisteena.

Koska tänä vuonna vietämme joulua oman perheen kesken ja kaikki lahjahankinnat tulee omasta takaa, ajattelin paketoida kaikki lahjat vain muutamilla eri lahjapapereilla. Värit ovat valkoinen, hopea ja musta metallisävyisenä. Lisäksi väripilkkuna karkkikeppi värit eli valkoinen ja joulun punainen.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Mikä mahtava päivä, kansainvälinen päivä!


Eilinen päivä alkoi aamuisella skype yhteydellä jouluiseen pohjoiseen jonka jälkeen siirryimme jouhevasti joulukahville Saksalaiseen perheeseen.
Kahvittelun jälkeen kutsu kävi Jenkki-pariskunnan luo päivälliselle jossa olivat läsnä myös Mexicolainen ystävä perheemme.

Aistejamme herkisteltiin saksalaisilla joululeivonnaisilla, sopivan rasvaisella grilliruualla, loistoviinillä, hyvällä leffalla ja illan päätteeksi makoisalla täytekakulla.
Jenkki-pariskunnalla on kolme koiraa, joten näin super-allergikkona päivän menuuni sisältyi edellä mainittujen lisäksi kourallinen erinäisiä pillereitä.

Kotiin saavuttuamme vetäisin vielä muutaman napin huuleen ja painuin suihkuun helpottamaan allergista oloani. Suihkun jälkeen tukkaa föönatessa säihkähdin niin pahanpäiväisesti lattialla kipittivää torakkaa, että fööni lipsahti näpeistäni suoraan käsienpesualtaaseen. Pienen "revontulia" muistuttavan valoesityksen lomassa sain hapuiltua käsiini fisher price puhelimen(i) ja täten torakan liikkumattomaksi. Varman päälle vielä pari kovaa kunfu liikettä ja torakka pönttöön.
Siinä sadellessani tiukkaan sävyyn viimeisiä sanoja torakalle sormi tukevasti pöntön liipaisimella, totesinkin sen olevan sukka-nukka. Daam!

Jos ei nämä allergia lääkkeet kohdallani elukoihin tehoa, niin ainakin ne saavat mielen korkealle. Woltit kaakkoon.

Korostan vielä ettei viinillä ollut asian kanssa mitään tekemistä. Sitä meni vain lasillinen. Palan painikkeena.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Puistopäivä ja buffettia


Oltiin viime lauantaina viettämässä kaverin lapsen syntymäpäiviä paikallisessa hydeparkissa/central parkissa. Tämä puisto on aivan mieletön lahja kaupunkilaisille ja suosittu ajanvietto paikka. Puisto on suurempi kuin kumpikaan edellä mainituista (pinta-ala) ja siellä voi harrastaa melkein mitä vain. Puitteet löytyy niin jalkapalloiluun, pesäpalloon, lenkkeilyyn, maastopyöräilyyn, temppupyöräilyyn kuin motocrossiin. Mönkijöille ja motocross pyörille sekä motocross-moottoripyörille on omat ratansa. Radio-ohjattaville autoille ja lentokoneille omansa. 
Puistossa on eläin-tila, missä tapaa eläimiä lampaista riikinkukkoihin. Tosi kiva etenkin lapsille!

Puistosta löytyy lisäksi vesipuisto, useita leikkikenttä alueita pomppulinnoineen ja kiipeilytelineineen. Kuten myös kaukalo jääkiekkoiluun, oleskelu-alueita, grillauspaikkoja, koripallokenttiä, tanssi-studio ym. Eli paljon kaikenlaista. 

Puisto on kaikille ilmainen. Sieltä löytyy kioski tyylisiä myyntikojuja joista voi ostaa evästä. Alueelle saa viedä myös vapaasti omia eväitä ja moni perhe tai kaveriporukka tuleekin puistoon oleskelemaan ja grillailemaan koko päiväksi. Ollaan ehditty viettää siellä jo useat syntymäpäivätkin. Tämä on myös paikka minne viemme ehdottomasti aina ulkomaan vieraamme.




Syntymäpäivien jälkeen olimme sopineet päivällis treffit muutamien ystävien kanssa. Ystävät olivat valineet paikaksi paikallisen perhe ravintolan. Söimme ja joimme mexicolaisesta buffetista navat piukeaksi. Päivällinen kesti kolmisen tuntia ja lasku kuudelta aikuiselta ja neljältä lapselta oli noin kuusikymmentä euroa! Ruoka oli hyvää ja sitä tilattiin useasti. Olut oli vaatimattomasti litran tuoppi ja kuulema yksi syy paikan valintaan. 

Ihmiset tulivat selvästi viettämään aikaa ja seurustelemaan ravintolaan. Taustalla soi mexicolainen musiikki ja nauru peitti puheen sorinan. Omistajan lapsi puikkelehti iloisesti tarjoilijoiden ja asiakkaiden välissä. Todella rento ja pidetty paikka. Mennään ehdottomasti toistekin. Ruoka oli hyvää ja todella edullista. Ja niin Mexicolaista.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien


Itsenäisyyspäivän aamu alkoi eilen tässä casassa ahkerasti Suomenlippuja askarrellen. Äiti-ihminen tarkasteli työn laatua aamupuuron hautuessa hellalla maamme laulua hyräillen.

Kiitollinen päivä huipentui Itsenäisyyspäivän illalliseen, jonne olin pyöräyttänyt isänmaallisesti kinkkua, uunijuureksia ja luumusoppaa.
Hihityksestä ja kysymyksistä ei meinannut tulla loppua, kun pöydässä istui yksi ylimääräinen suomalainen. Mukava vaihto-oppilaspoika joka söi tarjoiluni mukisematta.
Nyt meitä suomalaisia on jo viisi tässä kaupungissa! Prosentteina väkilukuun suhtautettuna joka on 1,5 miljoonaa se tekee..

Tänään juhlahumusta selvittyämme kävimme testailemassa luiden ja nahkan kestävyyttä cross-pyörä radalla. Luut ja nahka hyvin, kaikki hyvin. Tosin vaatteiden väri oli tämän jälkeen erittäin maanläheinen.

Nyt päivä on hyvä päättää tähän. Kynttilät, suklaa ja kuuma juoma kruunasi väsyneen rankani.
Viikonlopulle on taas paljon tehtävää ja ohjelmaa, joten hyvät unet tulevat tarpeeseen.

sugar crash



I will!
After christmas.


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

keep calm and stay positive



Eilisen jupinan päätteeksi on hyvä mennä tällä.




Oikein hyvää itsenäisyyspäivää Suomi. Olen kiitollinen. Juhlistan.

sisustajan joulu



Joulu on ihanaa ja inspiroivaa aikaa myös sisustajalle. Ja jos oma sisustus into taikka aika ei riitä kummoisiin koristeluihin, voi glögi kupin ääressä paneutua tunnelmallisiin sisustus kuviin ja nauttia. Minä olen ehdottomasti joulu ihminen ja vähintään sen glögi kupposen tarpeessa! 

Tunnelmallista joulukuuta.


tiistai 4. joulukuuta 2012

kotiäidin palaset burnouttiin


Meillä on nyt tosi rasittava vaihe (taas) menossa lasten kanssa. Aamulla takutaan. Saan hoputtaa kutakin vähän väliä, aamupala tuntuu jatkuvasti olevan just sitä väärää sorttia sinä aamuna, sukat painaa ja pipuliin kutittaa. Kaikki tavarat on hukassa vaikka just illallahan mä ne tohon laitoin..

Koulun jälkeen pienempi saa sellaset raivarit, että mun psyyke ei meinaa kestää. Hermot menetin jo kuukausi sitten. Nappula on niin väsynyt ettei muuta tee kun makaa ja huutaa. nukkumaan ei tietenkään suostu. Vien toki "nukkumaan", mutta huuto on ihan yhtä lujaa sieltäkin saakka. Tätä kidutusta kestää vaihtelevasti 45 minuutista kahteen tuntiin. ja mikäli kotimatkalla on satuttu nukahtamaan takapenkille, raivarit ja huuto on taas aivan omaa luokkaansa. Mikä tässä on niinku idea? Ei pysty äiti-ihminen aina ymmärtämään.
Tällä välin toinen tietysti tilailee välipalaa jatkuvalla syötöllä käsi ojossa. Kysymyksiä satelee tiuhaan ja läksyt on taas pirun hankalia.

Illalla sit sama rumba taas kuin aamulla. Iltapalalla kysymyksiä satelee niin lujaa että ruoka ehtii kuivuu lautaselle. Tuolissa väännehditään kun olis matoja persauksissa. Pari tappelua sisarusten kesken siihen suupalallisten väliin ja kappas vaan kun puolituntinen heilahti taas nanosekunnissa.
Yöpuvun pukeminen kestää niin kauan että pari kappaletta kiinalaista ehtii ompelemaan samassa ajassa pinollisen pyjamia. Sukka kiristää ja pipulia kutittaa. jaa jaa jaa. Päästäkää mut pahasta! Vapaaehtoisia tuuraajia aamuksi, iltapäiväksi ja illaksi? Anyone? Eikö tästä kuuluisi iso lohkare ojentaa hoidettavaksi isovanhemille?



Ps. meillä ollaan nyt kovasti pohdittu tätä joulupukki asiaa viisveen puolesta. -Äiti miten se joulupukki pääsee meille kun mehän aina lukitaan ovet? -ja äiti, eihän meillä ole edes takkaa?
Selvästi poika nyt testaa myös pukin tuhmuuslistan toimivuutta, koska omanhuoneen seinään oli ilmestynyt kirkkaanpunaisella siististi kirjoitettu oma nimi.

lasten joululahja ideat


Mitä teiltä löytyy tänä vuonna pukinkontista? Kaipaatko ideoita? 
Kannatan mieluiten kestäviä, ajattomia leluja lahjahankinnoissa. Turhaa tilbehööriä, pilipalia mikä on rikki muutamassa viikossa kartan mahdollisuuksien mukaan. Toki vuosien aikana niitä hutejakin on tullut.

Täällä on tapana antaa paljon ns muovikrääsää lahjaksi esim lasten syntymäpäivillä. Olen kyllä huomannut että ainakin meidän lapset näistä usein tykkäävätkin (wtf?), mutta minua ajatus ei lämmitä. Toki tämä on monelle varmasti raha kysymys ja täällä tälläistä tavaraa on myös paljon ja helposti (kaikkien) saatavilla.

Mielestäni lelu tai peli on silloin hyvä kun sillä jaksetaan useasti leikkiä, se kestää myös sisaruksille sekä vielä kierrätettäväksi eteenpäin.
Tällä hetkellä tyttäreni leikkii minun vanhoilla my little ponyi:lla jotka ovat moitteettomassa kunnossa, eli ei pahemmin reilu parikymppisiltä poneilta!

Legot ovat aina varmoja lahjoja. Ajattomia, kestäviä sekä kehittäviä. Meillä legoja kerätään isän toimesta ahkerasti ja näitä annan myös itse mielelläni lahjaksi.

Brio on toinen mielestäni hyvä merkki lahjaksi tai omaan käyttöön. Jotenkin nostalginen. Ja sulautuu sisustukseen. Meiltä löytyy brio:a puulelujen muodossa, mutta lapsemme eivät ole niistä koskaan olleet erityisen kiinnostuneita. Kumpikaan. Junarata on näistä ollut suosituin.

Tällä hetkellä viisveen suosiossa on (elektronisten pelien) lisäksi NERF-aseet. Poika valitsi itse tälläisen syntymäpäivälahjaksi ja tällä on kyllä koko perhe leikkinyt. Nyt meillä on näitä jo muutama kokoelmassa joten kaksin taistelut tai kilpailut onnistuvat mainiosti. Vaikuttavat muuten todella laadukkailta kapistuksilta ja mainoksissahan näillä leikkii parikymppiset jäbät, joten ennustettavissa olisi näiden suhteen nähtävästi pitkää leikki-ikää?
Näitä olemme vieneet myös kolmelle viimeiselle syntymäpäiväsankarille tyhjennettyäni ale laarin paikallisessa tavaratalossa. Hintaa näille jäi joku huikea 7 euroa per masiina. Ei paha. Tykkäsin.

Täällä muuten tälläisten reilun metrin mittaisten pojan kloppien suosiossa on tällä hetkellä kaikki taistelu-ukkelit. Avengers hahmot, Max Steelit sun muut lihaksikkaat köntykset. Onko suomessa sama juttu?
Tytöillä Hello Kitty vie kirkkaan voiton ainakin 2-4 vuotiaiden sarjassa.



näitä löytyy meidän paketeista. sshh..

maanantai 3. joulukuuta 2012

Movember (oli ja mäni)

Ensimmäisen kerran kun kuulin sanan movember yhdistin sen liikuntaan. Meinasin että marraskuu on pyhitetty liikunnalle isoin kampanjoin. Sitten tuli ne viikset (viiksistä huolimatta täällä ei vietetä movemberia). Oli viiksi-piirasta, muffinsia, liimattavia ja leikattavia, feikkejä ja oikeita. Melkein kaikilla. Kuvan kera. Facebookissa ja googlessa käynti paljasti  nopeaan minulle totuuden Movemberistä

Erityisesti lasten liikunta ja ravinto on aihe joka jaksaa minua kiinnostaa, joten luonnollisesti ensimmäiset  Movember välähdykset sai mietteeni jälleen heräämään lasten liikuntaa ja ruokavaliota kohtaan.
Jälkikasvuni on popsinut näinä "ulkomaa-aikoina" enemmän karkkia kuin kehtaan tunnustaakkaan.
Kotona emme kovin usein herkuttele, mutta viikottain lapset saavat karkkia milloin koulusta (kyllä! koulussa jaetaan karkkia vähintään kerran viikossa) tai syntymäpäiviltä joita meillä on keskimäärin kerran viikossa (hullua, myonnän). Ravintolassa lasten juomavalinta kallistuu herkästi sokerijuomien puoleen.

Täällä(kin) toisten lasten harrastaminen on toisinaan jopa sairasta (pahoittelen jo etukäteen nyt niiden tulevien mitalli-kaulojen vanhempia jotka tästä lausahduksestani vetävät herneet nenään.) Mutta mieleeni juolahtaa ajatus epäterveestä harrastamisesta kun 6-vuotias ramppaa joka päivä harrastamassa ja viikonloput kisaamassa. Mielestäni tämä ei ole täysin normaalia, ei edes silloin vaikka "lapsi sitä itse tahtoisi".
Tulisihan meidän aikuistenkin pitää urheilusta välillä vapaapäiviä. Miksei siis lastenkin. 
Toki olen myös sitä mieltä, että mielummin tälläinen yltio-harrastaja, kun ei minkäänlaista harrastusta laisinkaan. Mutta kyllä näissä pitäisi jokaisella olla tervejärki matkassa. Maalaisjärki vai mikä tuo nyt oli.

Meidän kaksvee ei harrasta vielä mitään.
Viisvee harrastaa muutaman kerran viikossa jalkapalloa.
Toisinaan treenit jää kokonaan väliin. Joskus lapsi itse sanoo, ettei jaksa.





Ravintopuolella olen ottanut muutamat niksit käyttöön. Meillä ei tuputeta lapsille joka aamu puuroa, vaikka hyvä ja edullinen vaihtoehto onkin.
Olen nähnyt niin monen vanhemman marisevan kun ei ne nappulat koske neljän ikävuoden jälkeen laisinkaan puuroon, joka on traumaatttisesti iskostunut pakkopullana pikkuruisiin takaraivoihin. Mietippä ite vetää samaa puuroa naamaan joka aamu. Suolatta. Kävikö hiukomaan?
Aamupuuro, meilläpäin naamapuuro maistuu toisinaan huisin hyvältä!



Muistakaa liikkua. Ja syödä. Te kaikki Mo sistat ja Mo brot.
Hyvän asian puolesta. Myös rakkaudesta kulkusiin, niinkuin ystäväni totesi.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Vanhassa vara päre(mpi)


Tässä jotain todella nerokasta, tyylikästä ja rouheaa yhtä aikaa. Anna Nygårdin säle-tuotteet. AND-sälekorit on valmistettu 100%  kierrätetyistä sälekaihtimista, kunnioittaen vanhaa pärekorien punontaperinnettä. Tuote jossa yhdistyy monta hyvää asiaa. 
Ihana lahjaidea vaikka tupaantuliaisiin tai pukinkonttiin. Näistä minäkin nyt haaveilen. 
Hintoja ja lisätietoja tuotteista löytää täältä.





http://www.annanygard.com/

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Soppaa ja mustaa valkoisella


Välillä mietin itsekin, että miten sitten joskus taas pystyn tähän kaikkeen kun työlistalla komeilee vähintään se 40 työtuntia kaiken tämän päälle?
Olen mielestäni tähän saakka ollut oikein organisointikykyinen, aika tehokas ja näppärä kalenterin pyörittäjä, mutta nyt tuntuu että ne itsetunnon rippeet alkavat karisemaan kuin kuusen havut konsanaan.


Tänään minua piti kiireisenä mm. yhden auton pesu ja sen siirto yläkertaan. Vähän naamiointia (patjaa, lakanaa sun muuta rompetta auton viereen ja ympärille) jotten paljastu. Imigraatissa saimme leikkiä taas koko perhe kriminaaleja ja upottaa sormet yksi toisensa jälkeen musteen kautta valkoiseen paperiin. Tämä siis aina noin vuoden välein, jotta poliisin pysäyttäessä voi hyvillä mielin todistaa oleskelevan maassa täysin luvallisesti. Ja matkustaessa nauttia kansalaisten alennuksista.

Pakollisia kaupassa käyntejä ei voinut välttää tänäänkään. Sekä lisäksi lasten kova painostus joulukoristeiden ynnämuiden härpäkkeiden laittoon kasvoi sietämättömäksi, joten siinä ruuan laiton, pyykin pesun, läksyjen teon ja parin e-mailin välissä onnistuin pystyttämään yhden kappaleen joulukuusia, suhautella siihen vähän lunta, paketoida pari pakettia, askarrella muutaman tontun, liimata yhden kappaleen enkelin päitä takaisin paikoilleen, tuomaroida 6 erimielisyyttä, vastailla 26 kysymykseen, pyyhkiä yhdet kakat ja parit nenät, etsiä 7 kertaa hävinnyttä superpalloa, lohduttaa kahdet itkut ja selvitä yksistä itkupotkuraivareista.

Nyt illalla kun meno on jo rauhaantunut, kuusi on ainut joka on näkyvästi esillä päivän tapahtumista. Harmiksemme se on ulkona. Emmekä näe sitä. Kaikki muu tehty ja tekemätön on hautautuneena jonnekkin tuonne kaiken "romppeen ja hässäkän alle", joten olo on aika nolla. naatti. finaali.
Eikä muuten tarvitse murehtia, että huominen olisi yhtään sen hiljaisempi.


Nostaa hattua kaikille vanhemmille, noille arjen sankareille. Suurperheellisille. Yksinhuoltajille. Sairauden kanssa painiville.


Lisäksi loppuun vinkki kasvis-nirsoille:
Kasvissosekeitto. Uppoo. Ainakin meillä. Niin porkkanan kuin broccolin vihaajille.
Pyydetään lisää niin että (edelleen) semi-äreä äitikin on hetken ei niin äreä  ja tuntee itsensä onnistuneeksi, kerrankin.


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

voiko ihanammin arki enää alkaa


Me siis kotiuduimme lomalta muutamia päiviä sitten ja paluu (kylmään) arkeen on alkanut.
Ja lomahan ei ole mitään ilman pikku haavereita ja sairastumisia.
Loma-asunnostamme hajosi mystisesti yksi hurrikaani ikkuna, minä onnistuin hävittämään keskivertoa tyyriimmän sukellusmaskin snorklausreissulla sekä kotiin palatessa 60% meistä kärsi tujakasta vatsataudista.

Kuulostaa pieleen menneeltä lomalta, mutta sitä se ei onneksi ollut!
Tili ei juuri luvuilla koreile ja matkaväsymystäkin oli hieman ilmassa, mutta reissu oli kerrassaan mahtava!

Matkustimme täällä Mexicossa, Karibian rannikolla. Cancun, Playa del Carmen, Tulum, Cozumel, Isla Mujeres sekä maailman seitsemäs ihme Chichen Itza tuli koluttua läpi.

Kuvia on niin paljon, jotta niiden purkamiseen ei meillä muutama ilta riitä. Lupaan kuitenkin palata lomaan kuvien ja tarinoiden merkeissä.
Ja koska matkustimme koko perhe, matkakertomusta luvassa myös luonnollisesti lapsiperheen näkökulmasta. Mikäli jotakuta käy reissaaminen hiukomaan, mutta lastenhoitajaa ei ole tiedossa. ;)

lauantai 24. marraskuuta 2012

raitaa, palloo, värejä!


Ei. Nyt ei ole kyse joulukoristeista, vaikka niin otsikko kovasti harhaan johtaa, vaan kyse on päivän asusta joka sai semiäreän äiti-ihmisenkin hymyilemään.

- Kappas! Valitsiko isi vaatteet? 
- Si. (suomeksi siis kyllä)

En jatkanut keskustelua tämän pidemmälle. Tyttäreni näytti erittäin tyytyväiseltä päivän asuunsa ja kipitti käsilaukut heiluen sohvalle.

lauantai 10. marraskuuta 2012

lomalla viimeinkin

voin ottaa iisimmin..

Nämä lähtee nyt kärventämään nahkaa, tunkemaan valkoista hiekkaa varpaiden väliin ja ihmettelemään pyramideja.

kuullaan viimeistään parin viikon kuluttua!



Kuva: http://prettystuff.tumblr.com/post/25655633693

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Lashes, extreme Lashes


Tänään kävin huollattamassa hieman itseäni. Pedikyyrissä sekä ottamalla ripsienpidennyksen. Ajattelin että ripset toimisivat "lomameikkinä" ja helpottaisi laittautumista.

Ripsipidennyksiä mulla on ollut ennenkin ja olen ollut niihin todella tyytäväinen. Olen kokeillut eri merkkejä ja parhaaksi olen todennut Xtreme Lashesin.

Täällä olen etsinyt ripsienpidennyspaikkaa niin kauan kuin muistan. Ystäväni onneksi tiesi paikan missä ripsienpidennyksiä saa.
Mennessäni kauneushoitolaan ja istuessani "sotkan viidenkymmenen markan toimistotuoliin" epäilykseni alkoi herätä. Siinä vaiheessa kun Rouva irroitteli ripsitupsuja "seppälän tekoripsi paketista" olin varma ettei tästä käynnistä jäisi xtreme lashin kaltaista kokemusta.
Rouva ojensi käteeni tuulettimen ja sitten mentiin! Kahden ripsitupsun jälkeen olisi tehnyt mieli kiljaista! Liima kirveli ja poltteli ripsien juurissa. Mieleeni juolahti ensimmäiset kokemukset "ripsipidennyksistä" joskus kymmenen vuotta taaksepäin. Silloin ripsiliima oli jotain aivan muuta kuin silmä-ystävällistä ja kirvelyä saattoi kestää parikin päivää.
Rouva kehotti pitämään silmiä auki, mutta siinä tapauksessa olisi mun silmämunat tippuneet lattialle. Kun huomautin ystävällisesti kirvelystä, Rouva tunki tuulettimen niin lähelle että tunsin kuinka uudet uljaat ripseni hipaisivat ropellia.


Nyt muutama tunti ripsien laiton jälkeen kirvely on jo huomattavasti vähäisempää.
Xtreme Lashes on ihana muisto menneisyydestä, eikä näiden ripsien ulkonäkö ole kaikista luonnollisin.
uusien laitto olisi 20 päivän päästä. En mene. Kitkuttelen omillani ja tuhraan maskaralla entiseen malliin.



kuvissa ripset ei näytä yhtään niin huonolta kun mitä ne ovat. Positiivisesti voisin vielä jatkaa ettei hintakaan ollut paha, 8 euroa. Kirvelystä.


tiistai 6. marraskuuta 2012

Ai niin, pst..

Ryhdyinkin valittamaan ääneen tätä (mainos)postin kaipuutani.

Ei mennyt montaa päivää kun posti-pate oli mitä ilmeisemmin saanut vihiä katalooki-kuumeestani.

Siinä se törrötti, eteisen lattialla. Oven raosta pujautettuna.


Seuraavaksi taidan valittaa rahan puutteesta..

"veltto lihas vie ihmisen kauheaan turmioon"


Ai että miten sen urheilun laita? Painonhallinnan?
Nooh, sanotaan nyt näin, että liikunta on iskostunut persauksiin entiseen malliin, mutta kuukauden mittainen on-off-flunssa on haitannut treenejä ahkerasti.

Tänään otti salilla välillä tosi koville pusertaa puntteja ylos. Oklotti, huimasi ja tuntui että voimat loppuivat kesken. Viime salista oli (flunssien takia huom) jo kolmisen viikkoa, joten aloittelija ottein mentiin.

Huomenna sitten reipas tunnin mittainen aamu lenkki, niin eikohän nämä keuhkot tästä vielä ryhdisty!

En taida pukeutua tulevalle rantalomalle ihan niihin pienimpiin bikineihin, mutta luotto on nyt hyvä! (tälläinen lapsenomainen itseluottamus on vain hyväksi tässä tilanteessa)

Tuossahan tuo aamun proteiini-ateriankorvike lasissa kelluu. Pistin mansikan houkuttelemaan aistejani, mutta se upposi.


Älä unohda venytellä!